Pikkulintujen traagillinen elämä

Lintujen elämä on alkanu vaikuttaa musta aika traagilliselta.

Meillä on ruohotupponurkalla linnunpesiä. Sieltä kuuluu välillä riekkumista. Alkukesällä sinne paistoi hulluna aurinko ja sieltä kuului ihan älytön älämölö yhtenä iltana. Joku linnunpentu rääky siellä ruokaa tai jotaki. Ja sitten seuraavana aamuna me löydettiin se kuoliaana meidän rappujen edestä! Maarit ei ees huomannu sitä! Onneksi me Lotan kans huomattiin. Huomattiin ne lokin kakat siinä kans. Maarit vei sen linnunpennun biojätteisiin. Voitteko kuvitella!

Sitten ne linnut yritti tehdä lisää pentuja, mutta tällä viikolla sekin yritys epäonnistui. Me löydettiin portaiden kulmalta liiskaantuneita munia. Kaks! Niistä ois kuoriutunu pentuja, jos ne ei ois tipahtanu.

En tiedä pitäiskö epäillä niitä kakkalokkeja. Mä en enää ehkä tykkää niistä. En tiiä tykkäsinkö ennekää, en muista. En oo koskaan tykänny variksista, ku ne monesti huutaa mulle rasismisia herjoja. Kerran yks vainos mua päiväkausia ja meinas käyä mun kimppuun.

Lotta on ruvennu bongailemaan pikkulintuja meidän Tavislenkillä. Kerran se löyti puolikkaan munankuoren! Semmosen josta on pieni lintutyttö kuoriutunu! Vaikka meitä kyllä huoletti, että joku iso lokki oli ehkä vaan taas saanu aterian. Mää en sillen välitä bongailla mitään, ku emmää nää niin kauas ku Lotta. Lotta näkee tosi kauas! Tykkään kyllä lintujen jätöksistä, ne haisee hyvältä ja niistä saa kans ihanan tuoksun turkkiin.

Sitä ehkä luulis, että Allin ja Rauhan elämä on vailla traagillisia koettelemuksia, ku meillä ei oo lokkeja tai variksia lemmikkeinä, mutta ihan vasta kävi silti köpelösti! Me kaikki syötiin hunajameloneja (suosittelen lämpimästi!) ja Rauhalle tuli siitä huono olo! Se oksensi! Mää oon oksentanu monta kertaa, mutta Rauha on oksentanu vaan kerran! Se oli siitä varmasti tosi kamalaa! Määkää en tykkää oksentamisesta, vaikka tullee siitä parempi olo. Ei me anneta Rauhalle enää meloonia. Määkään en kuulemma enää saa. Vaikka olihan ne hyviä! Kirsikat kans! Mummo toi niitä! Se toi kans lihaherkkusuikaleita!

Mainokset

5 thoughts on “Pikkulintujen traagillinen elämä

  1. Meillä on vaan isoks kasvaneita linnunpentuja. Harakkaisia ja rastaksia ja sellasia. Ja lokkia kans. Rästäväkkejä ois kiva jahata mutten saa. Ihan tympeetä.
    Mäkin haluun lihaherkkusuikaleita!

    Ainu

  2. Meillon vielä niitä suikaleita jälellä, ku Maarit ei anna niitä ku vähän vaan kerrallaan. Tuu käymään ni voi olla, että me raaskitaan antaa maistiaisia!

    Eilen me nähtiin, ku yks varislapsi yritti kerjätä sen äipältä ruokaa. Sen äippä oli vaan, että kato näin täältä kaivetaan maan matosia, ota mallia ja metsästä ite – oot jo iso tyttö. Siellä ne mesosi ja tökki ruohikkoa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s