Parkkiunohdus

Mä luulin ennen, ettei Lotta tykkää reissuista, ku se alkaa niin helposti ruikuttamaan takapenkillä. Se aina vonkuu, että pysähytään pysähytään, ja me Maaritin kaa ajateltiin, ettei Lotta oo semmosta reissumimmiainesta ku me. Oltiin ehkä väärässä.

Lotta ei kyllä ymmärrä autoilun syvintä olemusta, mutta hyvä tutkimusmatkailija se silti on. Se aina nuuskii autoon tulvivia hajuja ja ilmottaa kiinnostavista löydöksistä (lehmiä! koira! suo! metsä!). Se haluais päästä tutkimaan tarkemmin: siksi sillä on aina kiire pysähtyä. Joskus se haluaa pysähtyä melkeen ku on vasta lähetty. Varsinki jos ollaan käännytty eri reitille. Niinku vaikka maanantaina.

Maanantaina me käännyttiin toiseen suuntaan ja vietiin auto parkkiin ja käveltiin kotiin. Lotalla oli kerranki mahollisuus tutkia melkeen kaikki haisut, mitä me huomattiin menomatkalla. Sitten iltapäivällä mää olin lähössä ajelulle, mutta auto oliki kadonnu! Tai siis me oltiin unohtettu se sinne väärään parkkiin, eikä se ollu siksi mun parkkiruudussa. Meidän piti kävellä takas hakemaan se. Onneksi matkan varrelle osui mehevää ruohikkoa, niin riitti eväät. Me pysähyttiin kans aina siltojen alle juopottelemaan, ku on kesä, eikä saa dehydralisoitua.

Sillä aikaa ku mun auto oli väärässä parkissa, huoltamomiehet oli ajellu sillä!

PS. Lotta-faneille uutisena, että sillä tuli tänään huono olo, ku se nielaisi liian ison ruohopalasen. Se oksensi monta oksua Tavislenkuralle. Se voi nyt kuitenskin ihan hyvin ja söi aamupalaksi jauheliharisottoa. Koko annoksen, valitettavasti.