Mää oon Helka

Olen lampurikoira Oulusta – se on vanhaenglanninlammaskoira hengästyneesti ja malttamattomasti poristen ja Oulu as in kotona, ei lomareissulla. Olen tyttö enkä kyllä haluaisikan olla mikään poika, kun ne muuttuvat aina rasittaviksi ja niille pitää louskuttaa ja vinkuilla ja sitten ne kans joutuvat kysymään koirapuiston portilla, että onko täällä uroksia. Minä en joudu kyselemään mitään, kun tulen vaan sisälle Maaritin perässä ja sanon moi moimoi.

Tykkään autoajelusta melkein eniten. Olen tosi hyvä matkakumppani, sanovat kaikki. Pitkillä matkoilla makoilen ja nukun ja lyhyillä matkoilla kyttään suojateitä ylittäviä ihmisiä. Olen aina tosi iloinen, kun lähdetään autolla ja vaikka olenkin aika leppoisa niin silloin, kun huomaan, että on salaliitto lähteä autolla ilman minua käyn kyllä tatiksi. Se tarkoittaa sitä että istun pihalla enkä tule pois. Ihmiset sitten ovella uikuttaa vaikka mitä ja kaivaa esiin juustoja ja kinkkuja, mutta minähän olen menossa autolla ja se on parempi kuin kinkku. Ainakin jos se on leikkelekinkku. Autoajelussa on parasta autoajelu ja sitten se, että mennään jonnekin. Minusta on mukava kyläillä, koska minusta on mukava tehdä kaikkia lauman juttuja yhdessä.

On mulla kyllä sitten omiakin juttuja. Eniten kaikista jutuista tykkään koirapuistosta. On mahtavaa mennä koirapuistoon. Siellä on aina takuuvarmasti sikana viestejä luettavaksi ja monesti kaikkia jänniäkin viestejä ja viestejä rakkailta ystäviltä. Ja tosi monesti siellä on niitä ystäviä! Joittenkin kavereiden kanssa tulee vaan hengattua. Joittenki kans juostaan ja joittenki kans painitaan kans. Tykkään kaikista kamuasioista. Joskus puistossa pitää opettaa nuorempia ja tyhmempiä käyttäytymään, mutta tykkään kans siitä. Maarit sanoo että olen moraalinvartija.

Aloitin tämän blogin yleisön pyynnöstä (Maaritin sukulaiset kyseli) ja siksi että se on niin muodikasta ja minäkin haluan kun kerta kaikki muutkin. Maarit sanoo että olen laumasielu. Se on varmaan jotakin hienoa. Tykkään laumoista.