Mää aloin sitten isompana kasvamaan mörrimöykyksi. Musta tuli harmaa ja karvainen ja ihan mörrimöykky! Mää en ollu vielä ees vuotta, ku mää olin mörrimöykkyilemässä parin Maaritin kaverin ja Maaritin kanssa Koitelinkoskella. Mää muistan vieläki, ku mää sain siellä poronlihasuikaleita! Ne oli hyviä! Maaritin kamut oli tosi reiluja! Oon nähny sitä Anke-kaveria paljo myöhemminki ja oon käyny sen pihalla. Sen sisällä asuu joku kissa. Ja Anke vei meidät metsään retkelle vasta syksyllä ja oli ihan huippuhyvät suolemukit! Anken kans on aina hyviä retkiä! Hailuodossaki on käyty kahesti sen kaa! Ihan huippua!
Eilen olin taas akiliitämässä ja Maarit vaati multa ihan kummia juttuja. Olin vähän, että häh, ootko tosissas. Et varmaan. Siis mitä järkee on siinä, että poukkoillaan ensin aidan yli toiselle puolelle ja sitten pitäis tulla kohta toisesta aidasta takas ja Maarit ei inaha mihinkään. Emmää tajua vieläkää. Ei niin mitään järkee. Kattoin vaan Maaritia, että päätä nyt kummalla puolella ollaan.
Onneksi mentiin kans paljo putkijuttuja ni oli jotain järkee. Ja sitten onnistuin kans löytämään puomin päästä herkkuja. Yritin päästä tsekkaamaan oisko siellä lisää sillä aikaa, ku Maarit ja ne muut ihmiset kävi huitomassa jotain outoja rituaaleja mitä ne aina välillä tekee. Mutta en sitten saanukkaa mennä metstästämään herkkuja, vaikka hyvin olis ollu aikaa. Maarit ei oo aina järkevä, vaikka oli meillä kyllä kivistä!
Lampurielämää 