Meidän lähelle alettiin kesällä rakentamaan Himalaaja -kiipeily- ja akiliitokeskusta. Ensin meiltä hävisi puskat, sitten sinne ilmestyi kaivuri ja kohta lähipelto oli muuttunut akiliitokentäksi.
Alku näytti todella lupaavalta. Himalaaja-kiipeilykeskuksen rinteet kohosivat houkuttavina ja akiliitotelineet odottivat asennusta. Erityisesti oli panostettu putkiin, mikä tuntui mellevältä. Putki kun on yksi mun lempitelineistä!
Pian homma alkoi kuitenkin vaikuttaa amatöörimäiseltä. Putket paljastuivat olevan lähinnä kokoa XS ja XXS-hamsteri. Keppejä hyppytelineitä varten ei ollut läheskään riittävästi, ja ne oli väärin koottu: olisi aika oleellista panostaa myös esteen rimaosuuteen… Renkaat oli sijoiteltu aivan liian alas. Siis Aivan Liian Alas: maanpinnan alapuolelle! Sitäpaitsi joku oli väännellyt ne muodottomiksi. Pöytä-esteitä (onko tylsempää!) oli hankittu aivan liikaa. Pöytiä lojui pitkin kenttää isoina epäkäytännölilsinä pinoina. Epäilyttävää! Asia oli tutkittava!
Joka aamu tyyppejä saapui työmaalle, mutta kenttä ei vain tuntunut valmistuvan. Meidän oli pakko puuttua asiaan. Lahjoitimme ilmaista konsulttiapua. Lotta ohjeisti haalarimiestä, joka haukkui takaisin ja selvästi väitti ymmärtävänsä mitä tarvitaan. Sitten kukaan ei uskaltanut tulla kenttätyömaalle viikkokausiin! Mamarit! Asiallista palautetta vaan annettiin!
Kesän edetessä akiliitokenttähanke vesittyi – kirjaimellisesti – ja Himalaajan viheriöivillä rinteillä ja niitä ympäröivillä lammikoilla viihtyvät lähinnä hurakat ja pääskyset.
Lopulta työmaalla alkoi tapahtua. Urakoitsija oli päättänyt vetäytyä liian haastaviksi osoittautuneista akiliitotelinehankkeista ja rakensi tilalle toimitsijoiden suihkukoppeja. Järkyttyneinä todistimme Himalaajan kutistuneen Himakapeaksi! Akiliitokenttätilanne ei parantunut työmaan nurkalle jättämistämme viesteistä huolimatta.
Tänään suihkukoppien katolla tapahtui taas. Miehet joivat vettä ja niillä oli notski (mutta ei makkaraa). Ne huiskivat naamioituneina notskiliekillä. Kipinät vaan sinkoilivat! Vilunkipeli tuoksahti! Koko kesä on Lotan kanssa toimintaa tarkkailtu ja tähän on tultu. Pistää kyllä mietityttämään, että millaisissa käsissä on maamme Himalaaja kiipeily- ja akiliitokeskustuotanto!
Lampurielämää 