Kauhea kimppuunhyökkäys!

Apua! Siis mä osasin kyllä odottaa, että joskus varmaan sattuu joku vihulaisten maihinnousu ja hyökkäys, mutta en ikinä aavistanu, että mun kimppuun hyökkäiski mun tuttu frendi! Mutta niin vaan teki! Arvatkaa säikähinkö!

Mää olin vielä ilahtunu, ku Beksu ja Bruuno tuli puistoon! Mutta sitten kävi vahingossa hullusti! Beksu hyökkäs mun kimppuun ja se hulluna murisi ja rähisi ja höykkyytti mua ja mää ihan liiskaannuin myttyränä pitkin lumitannerta! Mua hirvitti ihan hirmeenä! Mää huusin täyttä vinkuhuutoa ja yritin päästä pois ja pääsinki välillä, mutta sitten Beksu tuli taas kimppuun rähisemään! Ja Maaritki tuli siihen jotaki hästäämään!

Sitten Beksun ihminen otti Beksun pois mun kimpusta ja mää lähin pois läähättämään. En halunnu ees mennä Maaritin luo, ku musta tuntu, että parasta pysyä vaan poissa kaikkien luota! Sitten mää annoin Maaritin tsekkailla mua, eikä mussa ollu reikiä, vaikka mua retuutettiinki aika ilmeesti.

Kyllä mää sitten Beksunki kans vähänniinku sovin sen tappelun. Eipä paljo muutakaa uskaltanu. Maarit rapsutti Beksua ja Beksun ihminen mua ja sitten me vähän nuuskastiin Beksun kaa ja Bruuno höselsi mun korvissa ja halus nuolla Maaritin naamaa, ku se on niin hölmö ja nuori. Ja se oli vähän niinku Bruunon syytä koko homma!

Ku mää olin just huutamassa Bruunolle ja Beksulle, ettei saa roikkua toisten niskassa ja pitää käyttääntyä ja sitten Beksu jotenki tajus vissiin, että olin käymässä sen päälle tai kiusimassa niitä tai mistä mää tiiän. Väärässä se ainaki oli ja ihan suotta hiilty niin mustaksi! Mutta sillä oli vissiin joku juoksun jälkikärtty ja siks se oli niin lyhytpinnanen.

Kukaan ei oo tolleen käyny mun kimppuun ennen. Se oli ihan tyhmää ja en ikinä halua semmosta enää, mutta kyllä mää sitten toivuin. Ja Maarit rapsutti mua herkkupaikasta ni sitten mää kehtasin jo kieriskelläkki. Beksu alko mököttää, ku sitä vissiin kadutti ja kärtysti lisää.

Rähinää ovella

Mää oon aina tienny, että ovelle saattaa ilmestyä kaikkee pelottavaa ja arveluttavaa! Aina oon sen tienny! Viimeviikollaki meille tuli joku tyyppi! Säikyin, mutta se oli sitten vaaraton ja se lähti poiski. Ja tänäänki koputettiin ja mää pelästyin ja menin yläkertaan turvaan.

Tänään ku Maarit tuli kotiin, se rähisi hulluna oven takana! Se varmaan ajo ne vihulaiset pois, ku sitten se tuli yksin kotiin. Onneksi se ehti ajamaan ne pois, ennen ku ne tuli meille! Kiittelin Maaritia kovasti. Olin vähän hermona, ku se silleen mesos, ku ei se yleensä. Ni varmaan ne oli vaarallisia vihulaisia.

Maarit oli sitten ihan surmee, mutta nyt mää tiesin mitä tehä, ku mun kamelit on neuvonu, ni mää nuolin sen naamaa, ku se surmisteli. Sitten me lähdettiin pimeeseen metsään tassutelemaan ja käytiin riekkumassa koirapuistossa.

Maarit on niin masis, ettei se jaksa keskittyä valokuvien laittamiseen ni se ei enää laittanu mulle joulukalenterikuvia. Ei se mua haittaa, ku mää sain tänään porkkanalettuja ja napoja ja bataattimössöä ruuaksi. Ja mulle on kans ydinluu kaapissa. Tai ainaki oon ajatellu saaha sen itelle. Varmaan Maaritki kyllä himoitsee sitä.

Tyhmiä!

Tyhmä vihulaiskoira ja tyhmät frendit!

Lintulammelle-lenkuralla tuli vastaan yks vihulaiskoira. Sen häntä oli ihan kysymysmerkkinä ja sitten se alko räyhään mulle. Me sukellettiin Maaritin kans sivupolulle, ku meitä ei kiinnostanu sen äyvääminen. Mut sitten mää halusin palata takasi tutkimaan maastoa ja jätin sille vihulaiskoiralle viestin, ettei koiria oo tarkotettu vihulaisiksi ja että turha täällä äkistä, ku on tää munki mettä.

Puistossa ei ollu frendejä. Tyhmät frendit! Mää jouduin vaan leikkimään Maaritin kans hopp-akiliitoa. Se on semmosta, että hypitään semmosen aidankappaleen yli. Jos hyppää, saa napoja ja jos ei hyppää ei saa napoja, mutta saattaa päästä haistelemaan omia tärkeitä juttuja ni se on hyvä kans. Mää yritin tehä hyviä päätöksiä siinä hopp-akiliidossa. Ja teinki. Oon hyvä tekemään hyviä päätöksiä. Mutta mun kaikki frendit on tyhmiä, ku nei tullu puistoon! Eilen niitä oli vaikka kuinka ja joskus aikasemminki. Oon leikkiny tälläviikolla vauvojen kans ja tarkkaillut tilannetta kans aika paljo.

Kotona ei ollu niin tyhmää. Sain ettiä kaikki napot, jotka Maarit oli piilottanu mulle päiväksi. Se unohti kertoo mulle, että niitä on! Mut onneksi mää sain ne nyt! Sitten mää autoin kans Maaritia pizzan tekemisessä. Mää oon tosi hyvä testaamaan juustoja ja sinkkusilppuja. On tulossa hyvistä aineksista se mun pizza. Se on just uunissa lemustumassa.

Järisyttäviä väijyliuutisia!

Väjylivapaa vyöhyke! Maailma nimittäin! Mulle paljastui eilen ihan yllätystietoja väijyleistä! Niitä valmistetaan keinotekoisesti! Ei niitä oo oikeesti olemassakaa, ku ne on tehty!

Me mentiin Ymben ja Miikan kanssa koirapuistoon ja me tehtiin väijyli! Niitä kutsutaan Lumiukoiksi! Ihan niinku Juli sano! Ja ne ei oo oikeesti mitään väijyleitä, ku ne on itte rakennettu! Lunta pyöritetetään kasoihin ja sitten laitetaan risuja ja sitten siinä on muka lumiväijyli, vaikkei oikeesti ookkaan mitään! Ku vaan lunta!

Väijyli ei kiinnostanu mua sitten enää yhtään, ku tajusin sen salaisuuden! Mutta poseerasin mää sitten, ku Maarit halusi.

Tänään mää olin taas Ymbellä päivähoidossa. Mää tiiän aina, että se on jossaki, ku me mennään Kauppahallille. Ja sitten ku mää meen Ymben kans Kauppahallille, mää alan kuikuilemaan missä mun auto ja Maarit on!

Mää olin vähän ilmee Maaritille puistossa. Me oltiin lähdössä, mutta palattiin takasi ku piti viedä mun kakat säilöön. Mää en sitten enää halunnu lähtä, ku tuli just yks Ronja, joka kaipaa valvontaa. Mää vedätin Maaritia ihan kympillä ja pompotin minkä kerkesin. Häh hää! Sitten se harhautti ja kuletti mut pois, eikä sanonu mitään. Eikä se sanonu mulle mitään autossa ja mää jouduin vaan oleen takapenkillä hiljaa. Ehkä mää en enää kiusaa sitä ihan noin ilmeesti… Mutta oli ihan pakko vähän koklata! Tuli semmonen pikkupiru olo!

Lumitilaraportti

Yhtenä päivänä ku Maarit tuli töistä kotiin ja mää olin pomppimassa ja vinkumassa sille, mää yhtäkkiä huomasinki, että oli jotenki outoo! Oli tullu lunta! 

Sitten ku me lähettiin tassuttelemaan, mää huomasin epäilyttäviä jutskia naapurin pihalla. Ne oli väijylinpentuja! Lumi suli pois ja ne väijylivauvat katosi. Kävin yhtenä iltana vähän nuuskaisemassa klönttiä, jonka ne jätti jälkeensä. Se tuoksu ihanasti vettyneille lapasille. Ehkä ne ei ollukkaa niin vaarallisia. Ja enkä mää kyllä mitään vauvoja pelännykkää! Vähän vaan kattoin, että mitä.

Tänäaamuna oli ihan lumista! Mutta väijyleitä ei näkyny missään! Ei ees poikasia! Ja lunta oli tosi paljo ja se narsku, ku Maarit sano, että se on nuoskalunta. Me mentiin Lintulammelle-lenkuralle ja ku oli niin hiljaista, mää sain juosta vapaana ja se oli ihan huippua! Me leikittiin harhautuksia ja mulle tuli ihan pöminät! Lumiharhautuspömöt! Mää oon paljo kovempi juoksemaan ku Maarit, mutta Maarit on parempi harhauttelemaan. Se aina muutteli vaan suuntaa, eikä mennykkää sinne minne mää luulin!

Mää kyllä ilahduin tosi paljo, ku lunta oli tullu! Kannatti herättää Maarit!

Syksyn ensimmäinen talviväijylihavainto

Kaikki varmaan muistaa kauhulla viimetalven väijyliuhan, josta just ja just selvittiin hengissä. Ne on täällä taas. Meidän katolla!

Lauantaina kuulu, ku semmonen väijyli käveli siellä. Tunnistin sen siitä, että ei kukaan luotettava ja järkevä tyyppi hiipparoi toisten katolla ja kans ne askeleet kuulosti ihan väijyliltä. Semmosilta tömpspump tömpspump. Ja tosi pelottavilta kans!

Mää haukuin ovelle päin. Ku ei katosta pääse kukaan läpi ni ovelle kannatti haukkua. Se väijyli pelkäs mua, ku mää pistin oikein pelottavimmat murinat siihen päälle. Se meni pois. Sitten se tuli takas ja mää haukuin taas. Taas se lähti karkuun. Se selvästikki pelkäs mua.

Mutta illalla ilmesty lunta. Ne väijylit suunnittelee paluuta.

Imuriaki hirmeempi rakkine!

Siis voitteko kuvitella! On olemassa imuriaki kammottavampi vekotin! Siitä lähtee ihan sairaan luja ääni. Sairaan! Ja se on vielä tosi inhottava särisurina se ääni! Tosi paha! Niin paha että ei ois kuvitellu, että semmosta ees on! Mutta näemmä on! Ja varsinki kuulemma!

Sen nimi on Pisto Saha ja julman lisän asiaan tuo vielä se, että se sotkee! Se levittää pölyjä ja puruja ja sitten imurin pitää tulla sen avuksi siivoomaan! Tuplarangaistus! Enkä ees oo tehny mitään ilmeetä! Mua kidutetaan tyhjästä! Vaikka oon ihan viaton!

Maarit väittää, ettei se Pisto syö koiria, mutta en olis niin varma oonko sittenkää turvassa siltä. Se syö puuta ja mää söin tänään puistossa risuja ja voi olla, että se Pisto alkaan himoitsemaan niitä risupaloja mun masussa…

Hämppis!

Vaikka Maaritilla on aika surkee kuulo ja onneton nenä, niin se on pakko myöntää, että se on aika hyvä näkemään. Nyt se bongas hämppiksen roikkumasta meidän olkkarin katosta! Se oli laskeutumassa sohvalle!

Mää en ois ollenkaa huomannu, mutta Maarit näytti että kato hämppis. En meinannu nähdä sitä sittenkää, mutta sitten äkkäsin pikkuöttiäisen leijumassa. Se oli se hämppis. Nuuskin sitä. Maarit väitti, että koirat nappaa niitä kitaansa. Se väittää, että koirat pyydystää kans itioita ja kärpäsiä suuhunsa, jos niitä sattuu ohi lentämään. Emmää oo koskaan! Ei mulla tullu nytkään semmosta oloa, että hei nappaanpa ton. Maarit yritti sanoa mulle, että syö se pois. Se vähän pelkäs sitä. Mää huomasin. Ajattele, minihämppistä! Mua se ei pelottanu yhtään. Lähinnä hämmästytti.

Sitten se hämppis vaan yhtäkkiä hävisi! Se tarttu mun kuonokarvoihin! Ja kutitti! Mää yritin vähän huiskasta sitä, mutta Maarit sai sen sitten liiskattua pois. Sitten se käski mun syödä sen. Mää söin, mutta eipä se ollu kyllä paljo mitään. En oo varma onko hämppikset ees mitään vihulaisia. Ehkä sen ois pitäny antaa rauhassa laskeutua sohvalle, ku se kerta halus.

Pihavahtihommissa

Mentiin Annen luo. Luulin että mentäis taas sinne akiliitopaikkaan, mutta tälläkertaa käännyttiinki Annen risteyksestä. Mää aina nousen köllimästä, ku käännytään. Pitää tarkistaa, että osaako Maarit mennä jonnekin järkevään paikkaan vai meinaako se eksyä.

Mää olin Annella pihavahtina. Sen kissat pelkää mua ni mää en jääny sitten sisälle, vaikka oisin halunnu kyllä tutustua niihin. Meidän pihallaki kävi tänään kissa. Se ei pelänny mua niin paljo, että ois luikkinu karkuun, mutta ei se tullu lähemmäksikään ennen ku me mentiin sisälle. Maarit katto ikkunasta ku se sitten kävi tutustumassa mun jälkiin. Se ois sittenki ollu kiinnostunu leikkimään mun kans! Ois kiva jos ois kissakameli!

Annen luona pihalla olin ensin takapihalla mutta ku kuulin Maaritin äänen etupihalta ni meninki sinne. Sitten Maarit kävi laittamassa mut kiinni mun liinaan ja meni takasi syömään herkkuja, joita ei annettu mulle. Mää sain kyllä mun omia herkkuja. Maaritin ääni kuulu koko ajan siellä pihalla. Se tuli ikkunasta ulos, vaikka Maarit ei tullukkaa! Välillä se sano, että hyvä Helka! Mää nukkuin välillä ku olin pihavahtina, ku Maaritin jutut oli niin unettavia ku ne tuli sinne pihalle! Mutta kyllä mää sitten valvoin, ku Nina tuli, että saatoin varottaa etukäteen sisälle, että tänne tulee Nina. Maarit sano ikkunasta, että hyvä Helka, kiva ku ilmotit. Ja Nina kävi mua moikkaamassa!

Sitten vaan hengasin pihalla ja oli aika tylsää. En taida alkaa pihavahtikoiraksi. Maarit sanoo että Caro on pihavahtisukua. Se onki vähän outo, ku se saattaa joskus mennä vaan Mummon ulkoportaille lojumaan, vaikka kaikki muut on sisällä!

Matkalla kotiin sanoin Maaritille, että mennäänhän kotiin, mulla on nälkäki. Ja niin me sitten tultiin kotiin. Meidän nurkilla lokit pitää vahtia. Niitä on aina yks kytiksellä. Nytki oli! Kävin pelottelemassa sen pois ja tulin syömään. Mää oon saanu uusia napoja. Ne on ihan ok.

Lapsuudenystävät on parhaita!

Mulla oli ihan huippu iltalenkura tänään! Maarit vei mut puistoon ja siellä sain olla tarpeellinen järjestyksen ylläpitäjä! Ja mikä parasta, sitten puistoon tuli Aatu ja me oltiin vaan kahdestaan ja ku me ollaan kahdestaan, voidaan olla niin lapsellisia ku ikinä! Mää ja Aatu ollaan oltu aina ystävät! Me harrastetaan juoksua ja painia ja Aatu aina antaa mulle periksi, enkä mää anna koskaan Aatulle periksi! Huippua!

Sitten me mentiin Aatun ihmisen ja Aatun kanssa yhtämatkaa kotiin. Aatun kotiin! Vähänkö sillä on hyvät oltavat! Sillä oli siellä kotona hulluna rapsuttavia tyttöjä! Niistä sai koottua rapsutusringin! Mun ei tarttenu ku pyöriä niin rapsuja sateli vaan joka puolelta! Ja sain vettäki! Mahtavaa!

Tarttenki niitä rapsuja nyt erityispaljo, ku mulla on selässä pipi! Yritin salata sitä Maaritilta, ku musta on niin noloo olla surtsu ja haavainen. Se epäili jotakin pitkän aikaa ja etti musta kirppuja ja täieläimiä, muttei löytäny mitään. Sitten se leikki kampaajatätiä ja napsi mun turkkia. Se sanoo, että mä olen mun omistajan julmien kampauskokeiden uhri! Ehkä oon sitten, ei musta tunnu mitenkään uhrilta. Eikä kyllä omistetultakaan! Niin ni ku Maarit leikkasi mun turkkia, se löysi mun selästä sen möykyn ja se ajatteli, että se on purkkaa tai jotakin. No se oli jotakin. Se oli rupi! Eikä rupia sais ottaa irti! Musta tuli nolo, ku jäin kiinni mun selkähaavasta ja piilouduin sängyn alle. Nyt mää alan taas toipua, mutta mulla on vieläkin rapsupakkomielletauti. Mää en yllä rapsumaan mun haavaa, mutta mää rapsun sitten kaikkia muita paikkoja.

Eilen mää olin katton heposia. Uskoisko! Mää kattomassa heposia ihan pokerina! Oon sen verran rohkee! Ei mua ees pelottanu, ku ne ei ollu villiheposia, ku ne oli semmosia ratsastajaheposia. Vaikka kyllä mun piti sanoa Riitalle siitä, ku se hullu oli siellä heposten kanssa leikkimässä! Olin tosi onnellinen, että se selvisi sieltä hengissä ja sanoin sille, ettei se toiste saa mennä niin lähelle niitä heposia, ku ne saattaa olla vaarallisia. Ei se varmaan enää mee.