Elämää ruuhkavuosien jälkeen

Ette oo kuullu musta pitkään aikaan, ku mulle tuli ne ruuhkavuodet. Ihan äkkiarvaamatta arki nielaisi mut, enkä mä melkeen huomannu ennenku nyt! Nyt mää alan olla jo siinä iässä, että on kiire äkkiä kirjottaa kaikki muistelmat ja elämänviisaukset jälkipolville perinnöksi. Luultavasti en ees kerkee kirjottaa kaikkia, ku niitä on niin paljo!

Mun on parasta alottaa heti!

Elämänviisaus #1. Ei oo ehkä hirmeesti välii onko parta siisti vai ei. On tärkeempää kaivaa juuria, juoda vettä ja kuolata.

Lähettäjä Lampurielämää

Kauhea kimppuunhyökkäys!

Apua! Siis mä osasin kyllä odottaa, että joskus varmaan sattuu joku vihulaisten maihinnousu ja hyökkäys, mutta en ikinä aavistanu, että mun kimppuun hyökkäiski mun tuttu frendi! Mutta niin vaan teki! Arvatkaa säikähinkö!

Mää olin vielä ilahtunu, ku Beksu ja Bruuno tuli puistoon! Mutta sitten kävi vahingossa hullusti! Beksu hyökkäs mun kimppuun ja se hulluna murisi ja rähisi ja höykkyytti mua ja mää ihan liiskaannuin myttyränä pitkin lumitannerta! Mua hirvitti ihan hirmeenä! Mää huusin täyttä vinkuhuutoa ja yritin päästä pois ja pääsinki välillä, mutta sitten Beksu tuli taas kimppuun rähisemään! Ja Maaritki tuli siihen jotaki hästäämään!

Sitten Beksun ihminen otti Beksun pois mun kimpusta ja mää lähin pois läähättämään. En halunnu ees mennä Maaritin luo, ku musta tuntu, että parasta pysyä vaan poissa kaikkien luota! Sitten mää annoin Maaritin tsekkailla mua, eikä mussa ollu reikiä, vaikka mua retuutettiinki aika ilmeesti.

Kyllä mää sitten Beksunki kans vähänniinku sovin sen tappelun. Eipä paljo muutakaa uskaltanu. Maarit rapsutti Beksua ja Beksun ihminen mua ja sitten me vähän nuuskastiin Beksun kaa ja Bruuno höselsi mun korvissa ja halus nuolla Maaritin naamaa, ku se on niin hölmö ja nuori. Ja se oli vähän niinku Bruunon syytä koko homma!

Ku mää olin just huutamassa Bruunolle ja Beksulle, ettei saa roikkua toisten niskassa ja pitää käyttääntyä ja sitten Beksu jotenki tajus vissiin, että olin käymässä sen päälle tai kiusimassa niitä tai mistä mää tiiän. Väärässä se ainaki oli ja ihan suotta hiilty niin mustaksi! Mutta sillä oli vissiin joku juoksun jälkikärtty ja siks se oli niin lyhytpinnanen.

Kukaan ei oo tolleen käyny mun kimppuun ennen. Se oli ihan tyhmää ja en ikinä halua semmosta enää, mutta kyllä mää sitten toivuin. Ja Maarit rapsutti mua herkkupaikasta ni sitten mää kehtasin jo kieriskelläkki. Beksu alko mököttää, ku sitä vissiin kadutti ja kärtysti lisää.

Puisto epäkunnossa!

Nyt meidän puisto on menny kokonaan rikki! Se oli eilen illallaki semmonen ja tänään se oli taas semmonen, että siinä on vaan kovaa röpelöä ja ilmeitä rypykuoppia. Siinä on ihan kökkö tassutella! Villeki oli eilen ihan kummallisen näkönen ku se harotti menemään. Mua ei huvittanu juosta ollenkaa.

Eikä mua tänäänkää huvittanu juosta, ku puisto oli ihan samanlainen ku eilenki! Mää yritin välillä, mutta ei siitä mitään tullu. Eikä muutkaa halunnu juosta paitsi yks Nemo juoksenteli. Se oli niin yli-innokas, ettei se välittäny röpylöistä.

Sitten välillä ku yritin yhen keltaisen Eetun kanssa leikkiä ni ei sekää onnistunu. Ku tuntu, että ei voi painia, ku röpylät sattuu eikä voi juosta ku rypylät käy kipeetä. Sitten mää vaan vinkuloin ja louskin sen Eetun kaa. Ja kerran juoksin jäätikölle ja lensin rähmälleen!

Me käytiin välillä Maaritin kans jossaki paikassa missä kerran kävin Caron ja Mummon kaa. Joku kirppukauppa tai semmonen. Ja ku me tultiin sieltä takasi, puisto oli vieläki rikki! Tympälettä! Enkä tykänny siellä kirppukaupassakaa oottaa pihalla. Mua jänskätti. Enkä tykkää että Maarit käy kirppukaupassa, ku se saattaa sitten tartuttaa ne kirput muhun ja mää en halua kirppuja, ku ne kutittaa.

Niin että on oikeestaan ollu vähän tyhmää! Hö!

Koirapuistojärvellä

Meille täällä on käyny taas niin, että kaikki on ihan vetistä ja mää joudun laittamaan haalarit päälle, ku meen ulos. Ei se mitään, haalareissaki voi kieriskellä ihan hyvin. Mutta se oli vähän huolestuttavaa, ku Maarit meinas, ettei mennäkkää koirapuistoon! Se väitti, että sen edessä on niin paljo vettä, ettei se sinne pääse ja tuskin siellä on ketää muutakaa!

Maarit oli raahaamassa mua pitkin Lintulammentietä eli isoa tietä ja meinas viedä mut puiston ohi! Onneksi me huomattiin Ronja liikennevaloissa ja lähettiin seuraamaan sitä. Ja onneksi Ronja oli menossa puistoon! Onneksi Maaritilla välähti sen verran, että se arvas mihin Ronja oli menossa!

Mää sainki sitten hyvän puistoreissun sen sijaan, etten ois saanu ollenkaa puistoreissua! Ja sitten sinne tuli vielä Aatu! Aatu on niin mukava! Mää niin tykkään Aatusta ja ilahdun ihan hirmeesti, ku se tulee puistoon! Mää en välitä enää ees työnteosta, jos mulla on Aatu leikkikaverina! Aatu oli jättäny mulle viestinki meidän naapurin portinpieleen, mutta ei viesti oo sama ku Aatu! Aatu on niin älyn mukava! 

Ronja yritti hulluna poukkoilla Aatua leikkimään sen kaa, mutta Aatu ei alkanu. Mää pakotin Aatun leikkimään mun kans. Sitten meidän piti lähtä, ku Maaritilla oli märät sukat ja varpaat jäässä. Mullaki oli ihan märät tassut, mutta emmää valittanu mitään!

Kohtalokas tauti

Maarit käyttäytyy omituisesti. Se heräsi keskellä yötä ja siirtyi sohvalle nukkumaan ja sitten se heräsi aamulla ja siirtyi sänkyyn nukkumaan ja se höpöttää omituisia niinku että älä uhmaa kohtaloasi ja olette ehkä maailman hienoin koira. Miten niin ehkä?! Se töräyttelee kans ja on hengitelly semmosta ronsukärsää. Ja illalla se tärisi.

Musta tuntuu että se on jotenki rikki. Ehkä joku pala on lähteny irti ja tukkinu aivotoimintaa.

Se ahisteli mua saksilla ja sanoi, että se on kohtaloni ja se on odottanut minua jo tovin, enkä voi kohtalolleni mitään. Parasta olisi vain rentoutua ja nauttia. Itse sanon kyllä kaikille nuorille lampureille, että älkää luopuko turkistanne ilmaiseksi! Mitä sitten vaikka se onkin kuuma ja pitää pyytää välillä ja taas välillä takaovelle vilvoittelemaan. Siitä voi saada herkkuja! Minäkin sain, eikä vasta leikattu ku vähän.

Törkeintä ehkä Maaritin terveydentilassa on se, että se houreissaan hyökkää mun kimppuun ja leikkelee mun turkkia ja sitten sanoo, että oletpa sinä nuhjuisen näköinen. Nii-in?! Ja kenen syytä se on?! Ehkä nuorille lampureille sanoisin kans, ettei amatöörejä kannata päästä saksien kans lähelle ellei ne maksa siitä kunnolla. Ei mitään tavisnapoja sitten. Ku herkkuja.

Maarit väittää, että kohtaloni on luovuttaa vielä lisääkin karvoja kunhan päätä ei särje niin vietävästi. Selvästikin se irtokappale painaa sen aivoja.

Verta ja suolenpätkiä!

Hirmeä onnettomuus! Kammottavaa koirankidustusta! Maarit yritti silputa mut kappaleiksi!

Oikeesti se leikkasi mun korvasta palan! Jättipalan! Verta tihkui ihan hulluna ja jokapaikkaan pärski! Sanoin että viuviu! Ja sitten Maarit pyyteli hulluna anteeksi ja silitti, mutta silti paperiin tuli täplä, joka lemusi ihan verelle. Mun verelle!

Haistelin sen tosi tarkkaan ja tuli se täplä mun korvasta! Ja siks ku Maarit silppusi! Onneksi se oli vaan vahinko niin en pelkää, että se oikeesti alkais tekemään musta silppua. Paitsi karvasilppua. Ja karva on uusiutuva luonnonvara. En tiiä onko korva – en oo valmis testaamaan.

Ooolen pieni

Helkavain, PÖRHEÄ!

Mua on harjattu ja harjattu! Tänään on ollu pakkasta, enkä mää ollu niin märkyle ku oon ollu viimeaikoina aina niin Maarit pääsi mua harjaamaan. Sepä on vaan hassu juttu, ku mää lojuin ja nukuin samalla niin mun lojumapuoli on ruttuinen ja suttuinen ja toinen puolisko on pörheä!

Mun lempiharja on semmonen karsta. Siinä on paljo pikkupikkupiikkejä ja siitä kuuluu semmonen rah rah ääni ja se ei tukista ja se on hirmeen mukava harja! Se just sopivasti raapiiki ni ei sitten ite tartte.

Mää en tykkkää ku mun tassuja harjataan, ku kerran mun yhelle tassulle kävi huonosti, ku siitä leikattiin kynsivynsiä ja nyt mun tassut ei tykkää että niitä kiusitaan. Varsinkaa se yks.

Pettämättömän kirsun mielilääkkeet

Taaskaan ei nenä pettäny! Aatu leiju koirapuiston edustalla! Mää juoksentelin haistelemassa sen jättämää ilmalemukkia ja kattelin kummastuneena puistoon, ku siellä ei kuitenkaa näkyny ketää! Maarit ei huomannu mitään ja meni vaan muina naisina puistoon. Mää tsekkasin heti, että mitä viestejä Aatu on jättäny ja onko siellä mitään mulle.

Sitten Aatu ilmesty puiston reunalle! Ne oli huomanneet Maaritin ja tulleet kattomaan oonko määki mukana! Huippuu! Mää olin niin onnellinen, että juoksin hulluna.

Mää aina illalla unohdan mun päivän surmeudet, mutta Maarit vielä murjottaa! Se kattoo tommosia kuvia niinku tuo yks tuossa. Mun susiulvonta näyttää tuolta! Eikö ookki paljo hienompia nuo mun viivat ku ne pienet. Ne pienet viivat on Allin ja Rauhan viivoja. Ihan surtsuja ku vertaa mun! Eikä ne osaa ulvoakaan! Maarit ulvoo joskus autossa. Mää aina hämmästyn ku se alottaa.

Me mentiin aamulla lääkäriin ja lääkäri kuunteli mun sydäntä ja tsekkaili mua ja Maarit juorusi sillekki, että mää mesoan päivät. Me käytiin kans punnituksessa ja mää painoin vähän alle kolkyt kiloa. Oikeestaan niinku kolkyt. Punnituksessa on kivaa mutta mua muuten vähän epäilyttää sen lääkärisedän touhut. Ku joskus mää oon menny ihan tokkuraiseksi siellä lääkärissä ja nukahtanu ja joskus muhun on pistetty piikkejä! Ja mun korvaaki on ronkittu!

Nyt mulle ei käyny kovin huonosti Mulle laitettiin vaan silmään tahmaa! Maarit sano että mää tuotan liikaa rähmiksiä ja lääkäriki sano, että mun silmässä on turpoa. Mää en kyllä tiiä mitä se haittaa, jos silmä tekee turpopuustilla herkkurähmää… Maarit otti mallia siitä lääkäristä ja seki nyt tursottaa mun silmää, mutta se ei onneksi oo kovin tyhmää ja saan siitä palkkion.

Mää sain kans toisia lääkkeitä. Muka mun mielilääkkeitä, vaikka oikeesti mun mielilääkkeet on semmosia mitä kerran lapsena söin ku mulla oli piruli. Me leikittiin niitten kanssa koirakoulua. Nää uudet mukamielilääkkeet on ihan kivoja, ku niissä on ympärillä broilerosiipaletta. Eiks oo siistii!

Mut on haistettu!

Tahvo haisto mut! Enkä kyllä ihmettele sillä aamulla just löysin vähän kakkaa, jota pikkisriikkisen sivalsin korvan taakse! Melkeen meni läpi! Maarit vaan ihmetteli että miksi mää lemuan, eikä mitään näy. Sitten se huomas kakan ja pesi ja leikkas sen pois… Ja mää olin yrittäny niin hienostuneesti ja hillitysti vaan käyttää ihanaa eau de caccaa! Eikä sekään kelvannu! Niin että haisteeseen ei valitettavasti ole vastaus, että ihanaa sontaa. Haisteessa kysytään mitä mulla on päällä.

 Se menee tarkalleen ottaen näin:

Tehtävänanto: Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä selkärankaista, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset selkärankaiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Siis ei sontaa eikä jäkäliä eikä sammalpaloja eikä mitään jännittävää mitä lampurit saattavat joskus turkissaan kuljettaa. Sentään koulusta tarttui kouluhiekkaa ja värjäsi mun tassut oranssisiksi! Muuten mulla on päällä vaan se tavallinen: mun päällyturkki ja mun villaturkki (oikeestaan vaan osa mun turkeista, ku Maarit aina leikkaa niitä pois) ja hieno panta, josta tunnistaa että oon lampuri (ku siinä on luun kuvia) ja sitten mun sydän, jossa lukee mun nimi. Se on siksi ku oon niin sydämmellinen. Sitten ihan päällimmäisenä mulla roikkuu kaks korvaa.

Mää haistan vaiks nää mun kamelit:

Osmo ja Tuuli
Pimu ja Marianne

Mää haluaisin kans haistaa Allin ja Rauhan, ku niillä on niin kummalliset vermeet ja Wapun ku seki on lampuri, mutta kun ne ei bloggaa.

PS. Maaritilla on aina päällä tyhmiä vaatteita ja talvella ihan liikaa, ku sitä pitää aina niin oottaa. Nyt sillä on päällä resupaita ja resuverkkarit. Ja sukat sillä on kans melkeen aina! Outoo.

Oksapoksaus!

Ha! Sain Maaritin hereille jo nyt, vaikka onkin vielä yö! Maarit sano, että ehkä mää oon vehnikselle allerkinen. So…? ajattelin, mutta sitten se sano, että jos oon, en saa syödä enää pizzaa. Kääk! Apua! Se sano, että nyt pitää testailla vähän asiaa. Että voihan olla, että oon allerkinen vaikka kepapinjämille. Ihan yhtä huono skenaario.

Se että läähättää Maaritin hereille yöllä ja ottaa innolla vastaan masuhierontaa, tarkottaa kuulemma, että on allerkinen tai ainaki, että kaikki ei nyt oo kunnossa. No ja eikä ollukkaan! Mulla oli huono olo! Mulla oli ilmeä kakkahätä ja tarvitsin kans viilennystä. Emmää oo millekkää pitsoille tai kepupeille allerkinen! Jos jollekki oon allerkinen, ni kurkulle!

Meillä kuulu ulkoa poksaus! Maarit oli vaan niniku, että ei se mitään ollu, mutta olihan se! Meidän tiellä lojui pusikkoa! Mää kävin sitä vaan varovasti haistamassa ja totesin, että se on pusikkoa, eikä hyökkäyskykyinen, mutta kuitenkin potentiaalisesti vaarallinen. Mutta Maarit ei tietenkään voinu vaan todeta tapahtunutta, sen piti alkaa painimaan sen pusikon kanssa! Onneksi se voitti! Maarit siirsi pusikon ojaan ja sano, että se on vaan oksa. Mulla teki mieli mennä nuolemaan sen naamaa, ku se oli niin kingi. Tai kuningatar, oikeestaan.