Tassut märkänä, ilman leluja

Hitsin pitsi! Me käytiin Maaritin kans tassuttelemassa ja nyt meillä on kummallaki tassut ihan märät. Meidän lahkeet on liian pitkät näille keleille. Ja mulla on kans selkäturkki märkä, ku mää kieriskelin ja sitten me Lissun kanssa leikittiin koirapuistossa. Siellä oli ihan jäistä ja vetistä. Siistii!

Mä löysin sikapaljo tärkeitä viestejä ja vastailin vaikka kuinka monelle mun kamelille! Oli mukava tassutella, ku vesi lensi. Nyt pitää nuolla turkki kuivaksi. Tai ehkä Maarit antaa mulle pyyhkeen.

Mutta on mulla inhopinhojuttujaki! Alli ja Rauha sai uusia leluja, enkä mää saanu! Epistä! Maarit sano, että ku mulla on niin paljo leluja, enkä mä leiki niilläkää. No niinpä just! Mun ois pitäny saaha uusia leluja, ku mun entiset on niin surtsuja, ettei niillä viitti paljo yhtää leikkiä! Alli ja Rauha leikkii niitten kissanleluilla joka päivä ja nyt ne sai lisää uusia kissanleluja!

Ne tiputtelee semmosia kumipahkurapalloja niitten katolta ja nyt ne sai semmosia kumitikkupahkurapalloja, joita ne siirtelee niitten katossa. Ihan tyhmiä leikkejä.

Mää testasin yhtä kissanlelua ja se oli aika siisti. Se vieri ja kilisi ja mää otin sen mukaan ja rouskaisin sitä vähän ja Maarit oli heti, että ei ei  ja se otti sen multa pois. Ei muka ollu rouskittavaksi tarkotettu. Seki meni sitten Allin ja Rauhan katolle. Ei se mitään että niillä on leluja, mutta kyllä munki kuuluis saaha sillon ku neki saa!

Suklaa-Sherlockin tutkimuksia

Maaritilla on lojunu hulluna kaikkia suklaalaatikoita pitkin kämppää. Ajattelin että sillä on niin paljo suklaata, että varmaan niistä nyt riittää mullekin. Sitäpaitsi Allilla ja Rauhallaki on suklaalaatikko niitten katolla ja ne käy nokkimassa sitä aina ihan innoissaan. Niin varmasti se on niin, että ne huhut suklaan myrkyllisyydesta on suuresti liioiteltuja ja katala juoni pitää koirat erossa überherkku suklaasta!

Aloitin tutkimukset tutustumalla vaivihkaisesti nojatuolilla lojuvaan suklaarsiaan ja sen sisältöön. Ihan vähän vain nostin kantta ja ihan vaan sitä nurkimmaista suklaapalaa vähän haistoin. Se haisi hyvälle ja rasvaiselle. Juuri sopivalle koiraravinnoksi! Valitettavasti olin hieman liian luottavainen, eikä Maarit ollutkaan niin uppoutunut omiin (tyhmiin) tietokonehommiinsa ja kärähdin uteliaisuudestani. Yritin olla kuin en olisikaan, mutta Maarit hätisti minut pois suklaalta. Lisää todisteita siitä, että suklaatutkimukset ovat todella tarpeen! Tietoa yritetään pimittää meiltä koirilta!

Huomasin tilaisuuteni koittaneen, kun hyväuskoinen Maarit oli jättänyt muutaman suklaakimpaleen olohuoneen pöydälle lojumaan. Salamannopeasti nappasin pari kitusiini. Nyt niitä olisi myöhäistä tulla puolustamaan! Ne olivat minun! Ha haa! Ja suklaat maistuivat ihan samalle kuin haisivatkin: hyvälle ja rasvaiselle. Mitä parhainta koiraravintoa!

Seuraavana päivänä taivuttelin Ymben antamaan minulle geissasuklaata. Sekin oli hyvää ja rasvaista! Valitettavasti Ymbe laverteli suklaasalaisuutemme ilonpilaaja-Maaritille, joka tiukkaan sävyyn kielsi antamasta minulle suklaata ja väitti, etten minä oikeasti edes niin paljon sitä halua. Varsinkin jos olen saanut pasteijaa. Hyväsydäminen Ymbe olisi halunnut päästää minutkin osalliseksi suklaakullasta, mutta Maarit vartioi mustasukkaisesti jopa sellaisia suklaapaloja, jotka eivät ole sen! Katkeraa! Ja levittelee vielä valheita! Tottakai halusin geissasuklaata! Se oli hyvää ja rasvaista! Rakastan hyvää ja rasvaista!

Kostoksi vaanin Maaritin suklaapaloja keittiön pöydältä, mutta valitettavasti Maarit oli ansoittanut pöydän ananaspurkilla ja liukkaalla matolla ja sattui niin, että tuli ryminää ja ryppyjä mattoon. Kärkkäästi Alli ja Rauha olivat heti paikalla tekemässä tiedustelulentoja. Selvä osoitus siitä miten tärkeänä nekin suklaata pitävät.

Niin ja se merkittävin tutkimustulos! Olen siis syönyt suklaata, mutta en kuollut tai edes saanut oksutautia! Tuli vain hyvä olo kun sai hyvää ja rasvaista. Selvästikin puheet suklaan myrkyllisyydestä ovat salajuoni! Maarit oli ilmeä ja valehteli Ymbelle, että suklaan sisältämät myrkyt tuhoavat koirien maksoja! Seuraavan kerran kun saan maksaa teen testin pienellä maksapalalla (ei voi kokonaan uhrata herkkuja tutkimuksen tärkeälle alttarille). Enpä usko, että suklaa saa maksaa katoamaan! Katotaan vaan!

Maistuva iltapala lintuseurassa

Tänään me syötiin Allin ja Rauhan kans porukalla! Vähänkö siistii! Tai ensin musta se näytti kyllä oudolta! Alli ja Rauha istu Maaritin tassulla ja söi hirssejä! Mää kävin vähän tutustumassa niihin paremmin ja nuuskin niitten pyllyjä.  Me koirat ollaan semmosia, ei siinä oo mitään rumaa, että haistelee toisten takapuolia. Eikä Alli ja Rauha välittäny. Ne haisi ihan Allille ja Rauhalle.

Sitten Maarit anto mullekki ruokaa! Mää söin mun ruokia ja Alli ja Rauha söi hirssejä siinä vieressä. Oli ihan huippua ja varsinkin se, ettei Alli ja Rauha varastanu ollenkaan mun herkkunapoja! Mää syön joskus niitten siemeniä, ku ne levittää niitä lattialle.

Muutenki oon ollu tänään ahkerana. Kävin päivällä Aatun kanssa leikkimässä eli möyhentämässä Aatua ja toin kotiin tosi paljon multaa! Kuivattelin ne sitten sängylle, ku Maarit ei pessy niitä pois. Maarit on ollu tänään muutenki ihan laiskuri. Se ei oo tehny mitään ja siitä on tullu tosi huono blogiassistentti, ku se ei saa kuvia laitettua ei niinku millään. Vaikkei se tee mitään muutakaan! Niin turha sillä on sitten päivitellä, jos on lakanat ihan multaisina odottamassa iltaa, ku sei laita valokuvia, eikä pese mun tassuja ku me tullaan puistosta. Tänään oli just sopivan kosteeta ja kuivaa, että multaa tarttu mukaan ihan possusti! 

Hiljainen päivä

Tänään on ollu pimeää ja hiljaista. Alli ja Rauhakin on ollu kunnolla, ku on niin harmaata. Viimeaikoina ne on muuten olleet välillä aika villissä. Ne on lepattanu pitkin olkkarin kattoa ja räksyttäneet ja sirkuttaneet. Nyt ne vaan kujertelee hiljaa telkkarin kanssa.

Mää en oikeen tiedä mitä niistä Allista ja Rauhasta ajatella. Joskus musta niitten viuhtomiset on epäilyttäviä ja mun pitää siirtyä vähän kauemmaksi köllimään. Pari kertaa mää oon innostunu niistä ja hypähtäny niitten mukana vähän, mutta ne menee aina niitten kodin päälle kökkimään, enkä mää pääse sinne. Sitten joskus mää saan nukuttua ihan hyvin, vaikka ne mesoaaki ja lepattelee. Niillä oli tälläviikolla kavereita naapurissa käymässä. Ne huuteli pihalle, ku ne kaverit oli siellä. Selvästikki ne ilahtu. Ehkä ne luuli, että ne on maailman ainoot undalaatit. Vähän niinku mää luulin, että oon maailman ainoo lampuri. Vaikken vieläkää oo nähny yhtään lampuria ni nyt mulla on sentään yks nettilampurikaveri, Wappu! Ja Juli otti kerran kuvan sen lampurikaverista niin tiiän, että niitä tosiaan on! Siis meitä!

Me käytiin ulkona sateessa käppäilemässä. Maarit tallo kaikkia rapakoita, ku sillä oli kumpparit. Määki menin muutamasta rapakosta, ku ei niitä kaikkia oikeen voinu kiertääkkää, ku oli niin märkää! Eipä mua kastuminen hirveesti haittaa.

Mää luulin ensin, että mentäis autolla jonnekki, ku Maarit avasi ovet ja sitten se oliki yhtäkkiä kärttynä, ku olin nätisti hypänny sisälle! Ei taas mitään logiikkaa! En tullu pois, ku en tykkää kärtyistä. Mää välttelen aina kaikkia jotka on pahalla tuulella. Varsinki jos ne seisoo auton oven edessä. Maarit haki makkaraa ja sai mut vähitellen uskomaan, ettei se ookkaan kärtty. Mutta oli se kyllä ensin! Me mentiin sitten tassuttelemaan. Ihan ymmärrettävää, että luulin et mennään autolla, ku se auko niitä ovia! Mistä mää saatoin tietää, että se vaan jotaki takkia sieltä kaivo, ku ei se oo sitä takkia pitäny viikkokausiin!

Maarit ei kastunu tassuttelemassa paljo ollenkaa, ku se takki vaan kastu. Mää kastuin ja nyt mää jatkan mun sadepäivän viettämistä. Ihanan rauhallista vaan. Ajattelin että jos tänään tekis ei mitään!

Maaritin taltutus

Maaritissa on se hyvä puoli, että se tykkää lukea. Se lojuu sohvalla ja lukee ja se lojuu sängyssä ja lukee ja se lojuu tietsikalla ja lukee. Se on silleen rauhallinen ja paikallaan ja on helppoa olla ittekki rauhallinen ja kölliä ja puinua, ku Maaritista on niin vähän häiriötä. Rauha ja Alli kans monesti nuokkuu keinuissaan, mutta nepä saattaa joskus villiintyä vaikka muu lauma olis sikiunessa! Tänäänki me oltiin nukahettu Maaritin kirjan ääreen ja yhtäkkiä herättiin, ku Alli räpytti katossa ja Rauha kirku sitä takasi häkkiin.

Sitten Maaritki tuli levottomaksi ja alko siirtelemään tavaroita, jotka on lojunu yläkerran käytävällä jo vaikka kuinka monta viikkoa. Tai ehkä kuukausia! Ni nyt se sitten alko niitä siirtelemään ja se koski inhottavaan imuriinki enkä oikein tienny missä mun kannattais olla ja ehkä me oltais vaikka lähössä jonnekki?

Maarit sano mulle että mee pois täältä, täällä on ärsyttävää. Ootin alakerrassa ja tulin vähän ajan päästä kattomaan ja selvästikki Maaritilla oli tosi ärsyttävää! Sillä oli kuonokoppa ja se ihan raivona raapi seiniä. Hiki vaan virtas! Tulin takasi vasta sitten ku se oli pesemässä sen mäskikamppeita ja oli saanu kuonokopan pois. Mulla ei oo koskaan ollu kuonokoppaa, ku en riehaannu silleen, mutta Piillä on puistossa joskus ollu, ku se villiintyy liikaa! Maaritki nyt vissiin villiinty liikaa. Onneksi se rauhottu kans.

Se sano että nyt kuivatellaan. Se kuivattelee varmaan hikipisaroita ottaan kiinni.

Luu!

Rustoluu! Kerranki Maarit muisti antaa mulle luun! Musta tuntuu että jos luita on tulossa, tuun jatkossakin autosta pois ku se haluaa. Ehkä oon muutenki saanu harrastaa tatittamista tarpeeksi.

Menin heti rouskuttamaan ihanaa luuta makuuhuoneeseen. Sinne Alli ja Rauha ei tuu. En tiedä syökö ne luita. Ainaki ne syö omppuja ja salaattia. Luultavasti luitaki, koska luut ovat niin herkkuisia! On siis parempi, että syön luuni omissa oloissani. Alli ja Rauha vois tehdä ilmahyökkäyksen! Nyt ne on kyllä menneet takaisin häkkiin nokkimaan niitten pajurengasta rikki, mutta vasta aamupäivällä ne lepatti meidän sinisen huoneen katossa! Mää vaan kattoin, ku ne lensi ympyrää. Ne on ihan villiintyneet mahottomiksi! Ennen ne oli ujoja ja piileksi vaan niiden kodin katolla. Nyt niitä ei enää ujostuta niin paljon ja tuskin niitä ujostuttais käydä nokaksi mun rustoluuhun, jos ne huomais, että mulla semmonen on!

Niinpä mä sitten pimitin sen rustiksen ja söin sen ypönä! Se oli nami! Maaritillekaan en antanu mitään. Sillä on jäätelöä. Taas.

Unduelämää

Olisin mielummin ollut undalaatti tänään. Olin Maaritin seurana siivoamassa sen porukoiden kämppää, jonne tulee joku vieras asumaan. Ymbe asui siellä ennen, mutta se oli hävinnyt sieltä ja siellä oli vaan Maaritin isä ja se maalas ja nyt siellä ei enää ollut ketään ku me mentiin sinne! Maarit alko vaan räiskimään siivousaineiden kanssa ja mikä pahinta! Imuroimaan! Ja sohimaan inhottavalla mopinvarrella! Se laittoi jotakin vahaa. Tyhmä lauantai!

Kaikken kypsintä oli, että kun mä olin tylsistelly siellä ihan vaan hyvää hyvyyttäni, ettei Maaritilla olis yksinäistä, eikä mulla ollu ollu ollenkaan kivaa eikä mukavasti jänskää, se sitten tiuski mulle! Se huusi, että ei saa mennä sinne eisaa EISAA! Inhottavaa huutaa ystäville! Mää yritin vaan siirtyä pois tieltä.

Sitten pääsin onneksi autoon ja kohta Maaritkin tuli ja lähettiin kotiin. Ja arvaa mitä Alli ja Rauha oli silläaikaa puuhanneet! Ne oli lähteny häkistä ja vaan tyytyväisenä lennelleet huoneessa ja ne oli lentäny verhotangolle ja räpelsi sitä ihan onessaan. Maarit laitto niille musiikkia kuulumaan ja ne tuli vieläki iloisemmiksi. Rauha aikoo nokkia verhonarun poikki. Se oikeen kujertaa, ku se on siitä niin mukavaa puuhaa! Ja sitten ne taas välillä lepattaa ilmassa ja siirtelee niitten kodin katolla niitten tavaroita ja pelaa puupallolla ja kinastelee ja rääkyy ja puskee ja sukii toisiaan ja laulaa ja sirkkuu. Musta tuntuu että niillä on ollu paljo kiviksempi päivä tänään ku mulla!

Kotini on puutarhani

Täällä on nyt vaihteeksi märkylettä. Se on siitä hyvä, että metikossa Tuoksuu isolla T:llä! Tuok-SUU! Keräsin ilmasta ihania nuuhkuja, ku me mentiin iltatassuttelulle Maaritin kans. Nuus nuus! Ihania nuuhkuja, jotka johdattivat ihanien nuuhkujen alkulähteille mustikanvarpujen sekaan. Nuus!

Kävin kans kierimässä yhessä vakiokierikkipaikassa ja siitä tarttu paljo paremmin multaa ja havunneulasia ja jäkälän paloja turkkiin ku kuivalla säällä. Sain sotattua Allin ja Rauhan huoneen sohvan ja mun Kotini on puutarhani -projekti edistyi jälleen. Olikin hyvä, että sain roudattua puutarha-aineksia sisälle, kun Maarit hosui taas vähän imurin kanssa. Onneksi se ei imuroinu kunnolla ja oikeestaan se imuroi vaan Allin ja Rauhan sotkuja (Ne on tosi sottaisia! Hyviä tyyppejä!), mutta kiusa se on pienikin kiusa niin oli tosi hyvä, että sain vähän palautettua tän huushollin multatasapainoa.

Märkyle ilma on hyvä kans siitä, että on vilpompaa. Musta on ollu ihan liian kuumisluumis viimeaikoina.

Maaritin isä kävi meillä kylässä. Vahdin koko ajan, ettei ne lähde sen autolla mihinkään ilman mua. Semmonen ei passaa. Eikä ne sitten lähtenykään.

Kissoja ja jäniksiä

Mulla on ollut vähän eläintieteellistä sekaannusta.

Kattoin jo kaukaa, että Lintulammelle-lenkuran lammen toisella puolella on koira. Me mentiin sitä tapaamaan. Se oli semmonen oranssinen kummallinen koira. Niitä kummallisia koiria on näkyny aina sillointällöin meidän nurkilla, mutta niitä tulee aika harvoin lenkillä vastaan. Enkä oo ikinä ennen tavannu semmosta kummallista koiraa isäntänsä kanssa! Paitsi ettei se ole koira vaan se on kissa!

Eikä sillä ollut pitkät korvat niinkuin kissoilla, koska ne kissat ei oo kissoja vaan jäniksiä! Ne pomppivat kissat on siis jäniksiä! Ja puput! Tiedättekö mitä puput on?! Puput on samoja ku jänikset! Miksi ihmeessä! Luulin että puput on pupuja! Ja tiedättekö mitä siitä seuraa. Ne jäniksen korvat mitä jotkut meistä on syöny ja määkin oon maistanu on oikeesti pupujen korvia! Pupujen!! Tuolla metsissä loikkii pupureppanoita ilman korvia mitä heilutella! Törkeetä. Kuinkahan kauan menee, että ne korvat kasvaa takaisin.

Se kummallinen koira – siis kissa – jonka tapasin rantsussa tykkää kuulemma kans kalasta. Se puhu ihan kummallista kieltä ja räppäs mua naamaan. Mää en sitten menny sen lähemmäksi, ku Maaritki sano, että parempi, ettet työnnä kuonoas ihan iholle. Se oli vissiin pahalla tuulella. Mää nuuskin sitä vähän kauempaa niin se ei sitten suuttunu mulle enää. Se sano jotaki, mutta mää en ymmärtäny yhtään mitä.

Alliaki mää nuuskin yhtenä päivänä, ku Alli oli lentäny lattialle. Mää nuuskin ja arvaa mitä se teki! Se lepatti pois! Silleen räpy räpy räpy niin että naamassa tuntuu ilmaa. Mutta ensin mää sain nuuskia sitä vähän aikaa.

Varisvainolainen

Kerran viime viikolla tai sitä ennen tai sitä ennen viikolla oltiin ihan rauhallisella aamulenkuralla Lintulammelle-lenkuralla. Maarit oli töllänny sorsia ja mää olin tsekannu niiden jätökset rantsussa. Mua kiinnostaa aina lintujen jäljet, ku ne jättää joskus joitaki pikkusafkajämiksiä ja kakkoja ja muuta hyvän tuoksuista. Kevättalvesta mun lemppari kieriskelyspotti oli naapurin pihalla, ku niillä oli koko talven roikkunu tinteille talipalloja ja lyhdeherkkuja puusta ja ne tintit oli sotkenu koko pläntin siinä puun alla. Ihan ideaali kierintäpläntti mulle! Linnut on yleensä tosi kivoja. Alli ja Rauhakin on kivoja paitsi silloin ku ne lentää meidän katossa niin mua epäilyttää ja lähen pois. Mutta ei mua kovin paljoo epäilytä. Voi olla, että joskus totean, että se on normaalia, mutta ainaki vielä oon sitä mieltä, ettei oo normaalia lentää katossa. Meinaan jos se olis normaalia ni koiratki lentäis!

Niin ni me oltiin sillä rauhaisalla aamutassuttelulla ja oli ollu mukavaa ja oltiin vielä menossa leikkimään puiden välissä pujottelua. Mää seisoskelin muina koirina, ku yhtäkkiä mun kimppuun käytiin! Ainaki melkeen! Vihollinen hyökkäs hirveellä vimmalla takavasemmalta ja säikäytti mut pahanpäiväisesti! Vaikka olis ollu just hyvä päivä! Se suhahti mun niskan takaa ilmeän uhkaavasti ja oli tosi inhottava! Mulla meni häntäki vähän koipien väliin ennenku huomasin, että se oli mun inhokkivaris! Enhämmä nyt sitä pelkää!

Mää näytin sille seukkikerralla ku se oli meitä vainoamassa. Se tuli tosi lähelle kyttään, ku Maarit katto taas sorsiksia ja otti niistä kuvia. Maarit otti kuvan siitä variksestaki. Mää ajoin sen pois. Tyhmä säikyttelevä raakku! Se sama raakku yritti kans uhitella yhtenä päivänä, ku me mentiin Lintulammelle-lenkurametsään, ettei me saatais olla siellä. Se seuras meitä raukkamaisesti puiden oksilta ja pelotteli. Tyhmä tyhmä varis!