Pelastava parveke!

Kesä ei oo kyllä kenekää lempivuodenaikaa! Välillä näytti siltä, että meidän Tavislenkki on menny kesän takia rikki. Siellä oli kauheen kuumisluumis. Jouduin monesti ehdottamaan Maaritille, että ei mennä sinne nääntymään, ku saatetaan muuttua auringossa haalistuneiksi luurangoiksi. Joista sojottaa sarvet! Välillä palattiin kotiin. Toisinaan Maarit sano, että pitää vähän yrittää liikkuakki.

Lauantaiaamuna Tavislenkillä oli suihku! Se oli parannus, mutta mulla meni vettä silmiin. EilenTavislenkki alko taas vaikuttaa normaalilta, ku siellä tuuli lupaavasti. Tänään se oli ihan kunnossa! Eikä muutenkaa oo ollu enää niin kuuma!

Eilen illalla kotona oli vielä kauheen tunkkasta. Onneksi huomasin, että parvekkeella tuulee. En mennykkää nukkumaan, ku menin istumaan olohuoneeseen. Ku Maarit tuli kummastelemaan, pyysin että se avais parvekkeen oven. Hirveen epäergonomillisia tommoset ovenrivat! Aina joutuu oottamaan apua. Talotekniikassa ois aika paljon parannettavaa nykyaikana!

Parvekkeella oli ihanaa! Maarit häiriköi ensin ja kävi ramppaamassa, että tulisinko mää jo sisälle. No en tod! Yritin mulkoilla sitä epärohkaisevasti, ettei se sais päähänsä sohia mua pystyyn ja pakottas sisälle. Onnistuin. Oonki aika hyvä mulkoilemaan. Mää nukkuin monta tuntia mun parvekkeella ja hengitin happea! Aamuyöstä Maarit päästi mut sisälle, ku ootin ovella, että se aukee. Tänään mä söin mun parvekkeella herkkuluuta. Täydellinen parveke! Tästä lähtien mää pyydän päästä sinne aina!

Lyhyt juhannusmatka

Näin meidän juhannusmatkassa kävi…

Mää olin nähny pakkaamista ennenki aika monta kertaa, niin ei mua hermostuttanu yhtään. Lotta vaikutti vähän huolestuneelta. Ehkä munki ois pitäny olla tarkempana siinä hommassa, ku juttu ei sitten menny ihan putkeen. Päästiin reissuun joo, mutta ei kyllä kovin kauas!

Me mentiin pakattujen laukkujen kans Kirsin autoon, ku se oli tullu meitä hakemaan. Ja sitten. Me vietiin Maarit juna-asemalle! Ja jätettiin Maarit ja laukut sinne! Olin mä vähän pettyny, ku oon tottunu siihen, että mun reissuominaisuuksia arvostetaan. Osaan olla junassaki! Mutta tälläkertaa mää ja Lotta reissattiin niinki pitkälle ku päivähoitoon! Aika matka! NOT!

Aluksi mää ootin, että Maarit tulis iltapäivällä meitä hakemaan, mutta emmä sitten enää viittiny oottaa, ku ei sitä näkyny. Me nukuttiin Lotan kans yhiskää öisin ja Lotta kävi parturissa. Se leikkautti poikatukan, eikä sen kamelitikaa meinannu tuntee sitä enää! Kyllä se onneksi haisee ihan normaalilta vieläki.

Sitten yhtenä iltana pitkän ajan päästä, ku juhannuski oli jo loppunu, me lähettiin autolla. Mää tiesin että me mentiin hakemaan, ku me mentiin juna-aseman parkkikselle. Mää ajattelin, että luultavasti me haetaan mummoa, ku monesti me on löydetty mummo sieltä. Mää kyttäilin että mistä kulmasta mummo ilmaantuis, ku yhtäkkiä Maarit oli siinä! En mä viittiny sille ees mitään nalkuttaa, ku olin niin ilahtunu. Lottaki oli ilhatunu. Se melkeen suuttu mulle, ku olin tiellä, ku seki ois halunnu hyppiä Maaritin päälle.

Nyt me ollaan taas oltu kotona, eikä oo jääty päivähoitoon ku vaan päiväksi niinku normaalisti. Ei oo tullu mitään työaikalakiylityksiäkää.

Hyvää Juhannusta!

Meille kuuluu taas vaikka mitä, ku käytiin uusilla poluilla yhen kalapadon luona ja moikkaamassa Lilliä ja sitten saatiin yksiä uusia kuivakanaherkkuja, mutta mää oon menossa nukkumaan, enkä kerkee kertoa enempää just vielä. Mutta Maarit käski mun toivottaa kaikille kameleille iloista juhannusta. Onko nyt jo juhannus! Vaikkei ees missään haise makkara! Ei ainakaa meillä paitsi että Lillin naapurissa rillattiin. Mulla ei oo yhtään juhannusolo ilman makkaroita!

Sängynalustapaljastuksia!

Oon ottanu vähän selvää.

Ensinnäkin. Sillon ku Timo tuli kylään paljastui, että meillä on sittenki yks sängynalusta mukana uudessa kotona. Se on se meidän kummitteleva sekundasängynalusta, joka aina välillä manifestoituu olkkariin. Se on silleen outo, että se aina ilmestyy ja sitten se katoaa. Se ilmestyy aina samaan paikkaan, mutta en tiiä että mikä juttu sillä oikeen on. Se ei vaikuta vaaralliselta, vaikka onki kummitus, mutta mulle on sanottu, ettei sais mennä sinne sängyn alustaan oleilemaan. Oommä kyllä siellä käyny, mutta emmää nyt käyny. Lotta kävi.

Ja toiseksikin. Lotta. Siitä on tullu ihan älytön sängynalustarohmu! Se vie kaikki sängynalustat! Mää kuulin siltä huhuja, että meillä olis oikeeki sängynalusta täällä. Yritin ettiä sitä sillon ku me muututtiin, mutta en löytäny. Sitten Lotta oli muka löytäny sen alustan! En uskonu ensin, mutta väijyin vähän Lotan kulkureittejä ja haiston sherlokin nopeudella, että se oli lojunu yhessä nurkassa meidän makuuhuoneessa. Ja arvatkaa missä se nurkka oli?! No sängyn alla tietenki! Myyttinen sängynalusta oli löytyny!

Mutta. En tiedä pitääkö osata joku taikasana vai pitääkö sinne tunkea just jostaki tietystä kohdasta, mutta mä en päässy sinne! Parhaimmillaanki sain sängyn alle vaan kuonon, eikä siinä oo mitään järkee! Menin ihan tiiviisti sänkyyn kiinni, enkä siltikää päässy alle!

Oisin sillon just kauheesti tarvinnu sängynalustaa. Sängyn alla on rauhallista ja turvaisaa. Oli jo myöhä, ja Maarit mölisti jotaki huonoa islantilaisdekkaria. Mää jouduin menemään kylppärin rauhaan pötköttämään. Voitte kuvitella, ettei ollu helppo ratkaisu se.

Hyypiöhavainto etuoikealla!

Meidän tien toisella puollella on peltopilkkuja. Niissä kasvaa aika paljon ihan syömäkelpoista ruohoa, ja aiemmin keväällä ojissa oli vettä. Me aina nuuskitaan niitten peltopilkkujen reunat ja aika monesti käydään syvemmälläki. Nyt ne ruohikot on kasvanu jo tosi paljo, eikä siellä oo kunnollisia polkuja niinku meidän pellolla Oulunsalossa.

Me oltiin eilen taas tutkimassa niitä pilkkuja ja haistelemassa, että onko naapurin Ira käyny siellä reenaamassa. Löydettiin kans pääsiäisten jälkiä. Kerran me löydettiin kuollu linnunpentu! Mää kieriskelin siinä, että sain haisut talteen. Maarit ei päästäny mua sinne enää toista kertaa ni oliki hyvä, että sain lemut turkitettua. Sitä lintua ei näkyny eilen, ja me lähettiin kotiin.

Yhtäkkiä tieltä kuulu ilkee vetoääni, joka hiissasi! Tiiättekö silleen ilkeesti hiissaten! Me nähtiin ku hyypiö hyypi tien yli. Sillä oli rullalaukku perässä! Ei ihan standardienmukaista toimintaa, terästäydyin. Nuuskin sitten, että hyypiössä on jotaki tuttua. Salamannopeiden sherlokpäättelyiden tuloksena havaitsin, että oli se se! Timo! Hyökkäsin heti sen kimppuun, ku ei olla nähty pitkiin aikoihin! En tienny edes, että se osaa tänne meille! Sillä on yllättävän hyvä vaisu! Ja sitten kohta sillä oli kans likaset housut. Määki aina helposti likastun ulkoillessa, ku määki oon vaalee.

Työaikalakirikkomus

Jouduttiin yötöihin.

Mentiin sunnuntai-iltana päivähoitoon mistä voi jo päätellä aika paljon. Suurin piirtein loput. Sain sunnuntai- ja iltalisäksi lohisusia, ni ei se haitannu kovin paljo. Mutta tuli kyllä mieleen työaikalakisuunnittelijat, ku sitten heti perään tuli aamuvuoro ja päivävuoro ja iltavuoro. En muista oliko tästä sovittu. Ei mun mielestä. Ei oo ollu tapana. Vähän mietitytti että onko laillistakaa, ku meidät haettiin kotiin vasta maanantai-iltana. Laskin että aika pitkään olin valvomassa järjestystä. Tuli mieleen että ylipitkään. Olin oikeesti jo nukkumaan menossa, ku Maarit tuli hakemaan!

Kaiken huippu oli tiistaiaamu. Olin kerinny kerran kylkeä kääntää kotona, ja Maarit oli heti, että mennään töihin. Yritin ehotella, että jäätäs olemaan vapaapäivää. Että voitais vaikka lojua olkkarin lattialla. Se on kivaa, eikä Maarit oo ees kunnolla kokeillu! Mutta mut pakotettiin TAAS TÖIHIN. Onneksi normaalit aikataulut alko sentään pelaamaan! Mulla on tapana oottaa kuljetusta kotiin kello puoli neljä iltapäivisin. Niin sen kuuluu olla.

Ei mulla mitään töitä vastaan oo, ja tiiän ettei homma päivähoidossa suju ilman mua, mutta ihan kiva on välillä hengähtää, ettei vastuu ala painamaan liika paljon. Sillon voi liiskaantua! Ja ainaki päiväunet kärsii.

Tavismutka

Talvella Maarit alko käymään kummallisissa paikoissa. Varsinki sunnuntaisin se parkkeerasi vieraille teille ja kävi sisällä. Kerranki se tuoksahti vienosti tuntemattomille koirille, ku se tuli takasi! Välillä me päästiin Lotan kans tutkimaan uusia seutuja.

Sitten keväällä me ajettiin Tänne Jonnekin yhtenä sunnuntaina ja sitten taas huomenna. Sillon me tavattiin Naperoki. Se on meidän uus tuttu. Ja sitten vähän ajan päästä alko tuo tavaroidenkanteluhuomma.

Nyt ku me asutaan täällä, me on jatkettu outoja seikkailuja. Kerranki käytii Ukkoherran mutka ja toisenki kerran. Ja sitten muitaki mutkia on käyty, vaikka useimmiten käydään Tavismutka, ku me ollaan tehty siitä niinku meidän vakiolenkki, ku meidän oikee vakiolenkki on liian kaukana nyt.

Meidän uuden vakiolenkin parhaat nähtävyydet on Hanska ja Urho. Mää aina vähän kiepsahdan hanskan päällä. Se on nahkaa ni se on tosi hieno. Urho on kans tosi hieno.

Rapsurohmu

Lotasta huomas että se on ihan noviisi tän muuttumisen kanssa, kun ei se oo koskaan ennen muuttunu mihinkää.

Mä tiesin heti vanhasta kokemuksesta, ettei kantsi palata kotiin, jos kaikki kamppeet on sieltä viety. Vähän niinku että my home is where my sofa is. Lotta niinku ootti, että me palattais kotiin, eikä tajunnu, ettei me asuta enää kotona.

Lotta oli aina heti vanhalla parkkiksella, että viuviu mää haluun autosta kans ja HEI MÄÄ TULIN KOTTIIN. Mää vaan kummeksuin, että mitä me nyt täällä enää tehdään. En suostunu lähteen mihinkää autosta. Lotta suostu ja joutu sitten hämmentyneenä ihmettelemään, että miks meidän koti on epäkunnossa ja miks siellä on kauheen tylsää ja miks ja miks.

Kävin määki kyllä siellä, ku mun piti työvahtia siivousta (jouduin uhrautumaan koska olen perheen ainoa järkevä ja valvontaan kykenevä taho). Ja sitten kävin kans sanomassa Maritalle heihei, ku Marita asu meidän alakerrassa.

Maritan rapsuja jään kyllä kaipaamaan. Parhaita ikinä. Paitsi Lotta väitti, että yhen meidän uuden tutun Naperon emäntä osais kans rapsuttaa tosi hyvin, mutta mitäpä se tietää, ku en mää antanu sille Maritan rapsuista paljo yhtään. Nyt mää joudun keräilemään rapsuni muualta, ku mei muututa enää vanhaan kotiin, ku me on asetuttu tänne jonnekki.

PS. Yks ikävä juttu sattui tässä muuttuessa. Mun sängynalus meni hukkaan, eikä sitä oo löytyny.

Transformaation mestarit

Ollaan me täällä. Mei vaan enää oikeen olla varmoja missä täällä on! Ku me ollaan muututtu! Taas! Ku me ollaan transformaation mestarit! Tai Lotta ei oo, ku se on n00b eli vähän pölö.

Me alettiin muuttumaan jo ajat sitten. Ensin mää luulin, että Maarit alko suursiivoomaan. Tosi ikävä juttu. Mutta ei se siivonnukaan. Ennemminki sotki lisää. Me jäätiin hunnigolle Lotan kaa, ja mää aloin saaha enemmän pitsajämiä välipalaksi. Lotta sai takkuja.

Yhtenä päivänä Maarit kanto mun auton täyteen tavaroita. Mei melkeen mahduttu enää ite joukkoon! Lotta joutu änkeemään mun penkille. Se meni totiseksi, ku ei se tienny mitä tapahtuu, ku sitä huoletti. Mää tiesin heti, että tästä lähtien on paras pysyä mahdollisimman lähellä autoa. Sillon ei kato oo mitään hätää.

Me vietiin monta lastillista tavaroita yhteen eripaikkaan, jossa me ollaan nyt kotona. Mää en suostunu tuleen tänne, mutta Lotta kävi. Sitten yhtenä päivänä mää näin, että mun sohva muuttu tänne. Tulin ihan uteliaiseksi ja oli pakko päästä nuuhkaseen mitä täällä on. Mutta täällä oli vaan hirveesti siivoa, eikä mitään syötävää, ni lähin pois.

Taivas putoaa!!

Se on varmana niinku Wappu ja Opri ehdotti. Maaritin omituinen taivaalle tuijottelu johtuu talviväsymyksestä, kaamoksesta ja liian vähäisestä ravitsemuksesta. Ja huonolaatuisesta. Eikä tilanne ole viime viikosta lainkaan parantunut! Lainkaan! Miettikääpä sitä. En tiedä onko tilanne turvallinen enää meillekään. Ollaan ihan superaistien varassa vaan hengissä. NIMITTÄIN! Maarit meinas tippua meidän päälle eilen! Niin väsyny se on!

Oltiin ehitty käydä pissalla ulkona, enkä pissannu ollenkaa sisälle tällä kertaa. Ja oltiin vieläki siellä ulkona. Mää olin vaarallisen lähellä Maaritia – just sen katveessa – ku se alko huojua. Mun silmäaisti on silleen tehokas, että kerkeen nähdä vaikka mitä. Ja onneksi mulla oli mun tukkapinni kiinni, ni ei ollu etutukka tiellä ja näin kunnolla, että Maarit huojuu. Ja että se huojuu TÄNNE PÄIN!! Kerkesin just alta pois – ja Helkaki kerkes – ku Maarit ryhmähti alas parkkikselle.

Helka meni heti kattomaan, että onko se kunnossa ja tartteeko se tehonuolentaa. Se jätti Maaritin sitten rauhaan, ku se näki miten nolona Maarit oli. Ja Maarit sano vaan, että ei käyny kuinkaa. No ONNEKSI EI! Olisin liiskaantunu kasvispihviksi, jos oisin jääny alle! Onneksi mun älynnopeat refleksit ja ylivertaiset aistit ja ketteryys pelasti mut. Onneksi Helkaki on vielä hengissä.

Niin ja hyvä ettei Maarit menny siinä rytäkässä rikki. Että ei käyny kuinkaa.

t. Lotta