Munkitta

Mulla ei eilen käyny kovin hyvä munkki.

Oli sumpailta ja mää menin Lotan kanssa hoitoon. Lotta ei meinannu ensin tulla häkkiin ollenkaa, vaikka mut jätettiin yksin väärään karsinaan. En ees nähny pihalle! Törtsiä! Huusin sokkona Lotan perään, ja se tuli takas mun seuraksi. Pidin sille taas luennon häkkikäytöstavoista varmuuden vuoksi. Ku ei vara venettä kaada, kato. Ja kertaus on opintojen äiti.

Sumpailta kesti kauemmin ku normaalisti ja autossa tuoksu sen jälkeen hujauseläinkauppa. Maarit ja Tarja oli käyneet huijauseläinkaupassa ja tuoneet sieltä ruokaa, mutta kaikki huijauseläinkaupparuokasäkit oli ehitty piilottaa! Luultavasti puhutaan sadoista! Mikä menetys ja hävikki! Autosta ei löytyny yhen yhtä herkkua! Mää tiiän ku mää etin sillä aikaa ku Maarit kävi kaupassa, enkä löytäny muuta ku yhen kytysen kalkkunanpennun (ei syötävä). Möksötin Maaritille vähän.

Mun huono munkki jatkui kotona, ku me saatiin lohtudonitsit. Semmoset koirien. Ne on hyviä. Mulle vaan kävi silleen vähän huono logistinen tuuri, että Lotta vei mun munkin. Ja se vei sen omanki. Se omi mun munkin sen mahan alle ja ahmatoi omaansa niin paljo, että se oksensi. Että ei silläkään kovin hyvä munkki sitten loppujenlopuksi ollu. Maarit yritti tyrkyttää mun ex-munkkia mulle takas, mutta emmä voinu sitä ottaa enää, ku ei se ollu enää hyvä munkki. Ku se oli nyt Lotan, ja Lotta hermostuu, jos sen donitseja varastaa.

Maarit vei kaikki munkit kaappiin. Niin mulle ei jääny sitten munkkia paljo ollenkaa. Onneksi sain herkkutikkuja.