Yks meidän kamelituttu, joka asuu yhen ihqun Urhon naapurissa on Urkki. Tai se on Pikku-Urkki, ku Iso-Urkki asuu meidän naapurissa ja on Rottavaileri. Pikku-Urkki on Pinseri. Ni se Pikku-Urkki on siitä outo, että ku se tulee vastaan sen emännän kans, se on ihan koppava, eikä moikkaa. Se ei tuu nuuskimaan, eikä ees huutele että Tsau! Vaikka se aina niitten pihalta vinkkailee silmäää ja jättelee viestejä, että tulkaa kylään. Ja vaikka Lotta kurisi sille, että jees Urkki, mukava nähä! Sei sanonu mitään! Ihan kummallinen!
Onneksi me löydettiin lenkiltä korvaavia uusia kameleita. Lotta oli ihan innoissaan ja vilkutti hulluna häntää sille pojalle. Ja se tytsi oli ihan liika ujo, että se ois uskaltanu sanoa mitään Lotan vikittelymeiningeistä. Se poika oli ihan myyty ja kävi istumaan, ku ne yritti jatkaa matkaa. Ei se ois enää ollenkaa halunnu erota Lotasta, ku senki mielestä Lotta on sulkku. Aika monet on sitä mieltä…
Lampurielämää 
Se Pikku-Urkki yrittää selkeesti esittää jotain vaikeestitavoteltavaa. Iha outo. Ei pojat sellasta leiki, ku me tytöt vaan ollaan vaikeestitavoteltavia. Onneks löyty uusia ystävällismielisempiä kameleita!
Me nähtiin sitä Urkkia taas, ku se purjehti sen emännän sylissä niitten takaovesta sisälle. Sieltä se pällisteli koppavana ja sitten me kuitenki taas löydettiin siltä viesti valotolpasta… Mutta ehkä ne sitten Lotan kans hyvin täydentää toisiaan, ku meidän Lotta ei todellakaan esitä mitään vaikeeta…