Mää oon hyvällä tuulella. Oon vaan. Mutta heti alettiin analysoimaan, että miks. Mikä tolla on. Miks se pomppii. Ihan aaadeehoodee. Mitä se oikeen höpöttää taas. Mitä on tapahtunu. Miks se poukkoilee ja kaivaa ruohoa. (No vaikka siks että multakuorrutteiset ruohonjuuret on sikamakoisia!)
Siis tarvitaanko hyvään tuuleen joku syy? Mun mielestä ei. Mää vaan oon. Vaikka monestaki syystä. Vaikka siksi, että oli kalarisottoa ruuaksi ja hoitolaan tuli uusia frendejä ja sain supersilejä viikonloppuna ja mulla on uusi sorsalelu. Lotalla on kans.
Ne supersilit ja sorsat on kyllä ehkä vähänniinku pöllitty Oprilta ja Ainulta… Ku Maarit ja Lotta löysi niitten Äispän lentokentältä perjantaina. Tai todennäköisesti Lotta löysi – sillä on parempi vaisu. Me anastettiin aika paljo huomiota ja semmosia ihania rullasilejä, jotka ois muuten ehkä ollu tulossa tibbeille. Aivan ihania silejä!
Ja ne sorsat… Nyt ne on meillä. Ku ne oli niin hienot ja parhaat. Mää viskon niitä ja Lotta retuuttaa. Ja on me annettu Maaritin heittää niitä kans. Me ollaan leikitty niillä sorsilla niin paljo, että sorsatki väsähti. Me levähetään ja riehutaan sitten lisää.
Lampurielämää 
Me lähetettiin ne sorsat teille! Ois kyl eka testattu niitä mut mamma ei antanu. Mamma saattas ehkä ostaa meillekkin sellaset jos luvattas ettei rikota niitä, ainakaan ihan heti! Kiitti haisuterkuista, nuuskittiin mamma tosi tarkkaan ku se tuli kotiin. Vähänkö olitte ollu siisteissä paikoissa, puistossa ja lenkuroilla ja silleen! Ens kerralla tullaan kyl mukaan!
P.s. mamma käski sanoo viel kiitti Maaritille. Sillä oli ollu kiva viikonloppu teiän luona
Meillä vasta kivaa oliki! Teidän Äispä vois tulla äkkiä taas käymään, ku mää en oo saanukkaa niitä luvattuja rullarapsuja enää. Ja teidän pitää tulla sitten kans! Mei arvattu, että sorsat on teiltä, ku mei ikinä ois raskittu antaa niitä pois. Mollaan ikisorsakiitollisia nyt!
Me lähetetään rullarapsuajatuksia sinnepäin, jos Maaritti vaikka tajuais tehä teille niitä! Kyl me tullaan sit käymään, me luvataan!