Tänään ku me tultiin iltapissalta, me ei saatu purutikkuja. Me ruukataan yleensä saaha. Tänään me saatiin päivällistähteet, ku Maarit tartti kattilaa, eikä meidän lihaohratto voinu olla siinä enää. Ei siinä mitään, ne oli ihan hyviä ne päivällistähteet, mutta me ollaan yleensä ruukattu saaha jotaki sikeempää purtavaa. Mää mainitsin asiasta, mutta en saanu ku vähän huomiota vaan. Eikä siinä mitään, mutta ku yleensä on saatu niitä tikkuja.
Lottaki kävi kattelemassa Maaritia, että onpa kumma, ku ei löydy tikkua mun ruokakupistakaa, mihinköhän se on menny… ku yleensä mulla on tikku just näihin aikoihin… Se jäi sitten herkkukaapin eteen passiin, koska siellä niitä tikkuja säilytetään.
Homma vaikutti jo menetetyltä, ku Maarit meni keittiöön. Me käytiin heti viimeiseen hyökkäykseen! Lotta suurensi silmänsä ihmetteleviksi ja purutikkuikävän kosteiksi. Mää kurkin pienenä ja reppanana nurkan takaa… Ja se tepsi! Me saatiin kuin saatiinkin meidän purutikut! Lotta sai yhden ja mää sain kaks. Koska oon isompi.
Lampurielämää 
Arvatkaa mitä! Meil on sellasia herkkunameja, missä on kanukinlihaa ja siel sisällä sitten… panaania, omppua tai ananiasta! Tosin ananiastäytteiset on jo loppu. Me saadaan iltasin aina hammastikku, paitsi jos ne on joskus loppu. Pölöä ja huolimatonta mammalta antaa hammastikkujen mennä loppuun…
Opri
Huolimattomuus on kyllä törkeen tyhmää. Mää en ikinä unoha mitään mikä on ollu perinteenä. Me englantilaiset ollaan silleen traditionaalisia. En koskaan unohtais ostaa tikkuja kotiin. Hedelmätäytteiset kanukit kuulostaa eksoottisilta! Mun pitää koettaa väijyä missä semmosia löytyis…