Tultiin hakemaan päivähoidosta, mentiin kaikki autoon. Ja sitten yhtäkkiä Lotta nostettin autosta ja me ajettiin Maaritin kans pois! Hå? Vaikka se on ollu välillä aika rasittava ja sen kasvatuksessa on ollu iso urakka… oon kuitenki alkanu pitää Lottaa mun perheenjäsenenä. Tosi outoo jättää se tolleen pois kyydistä!
Sanoin Maaritille, että hei nää unohit Lotan ja hei Lotta tippu kyydistä. Se sano jotaki, että akiliito akiliito, ja vaikutti rauhalliselta, ni mää sitten annoin sen asian olla ja kävin köllimään. Ehkä se Lotta osaa itekseen kotiin.
Lampurielämää 
Aika hassua. Mut ehkä sulle oli jotain kivaa tulossa?
Joo siis Lotan jättämisestä oli etua! Mää sain kaikki päivälliset, eikä yhtään tarvinnu jättää Lotalle! Sitten sain kans nukkua rauhassa, ku ei tarttenu huolehtia muista ku omista tunkeutujahälytyksistä. Nukuinki tosi hyvin ja olin supervedossa, ku mentiin akiliitämään! Siellä oli pinaattilettuja! (Oon joutunu sen maanantain jälkeen antamaan osan jäljelle jääneistä pinaattilettupaloista Lotalle. Se on niihin aika himona.)
Niin joo ja käytiin me hakemassa Lotta sitten akiliitämisen jälkeen kotiin… Ehkä se ei ois yksin liikenteessä pärjänny.
Elekee säikähtäkö, myö ei olla vihulaisia. Meijän plokissa (tassuveljet.blogspot.fi) on Helkalle ja Lotalle viesti.
Voe! Myö ollaan ihan äemänkäkinä! Ja kiitollissie! Myö tehhään het kohta tunnistusbloggaus kohan kerittään. Met emmä meinnannu ymmärttöö ollenkkaa mitä työ turisia, ko työ puhutta niin ouvosti (johtuuko se siitä, että työ outta kisuloita tahi muuton kisummielisie?) emmäkä met ossoo teijän kieltä, mutta Maarit koetti tulukata. Sori virhheet, toevottavasti ymmärsittä.