Tiistaina lähettiin ajelulle ja pysähytiin tiellä. Mää olin ensin asiallisesti lähössä kävelylle tai kylään, mutta me mentiiki mettään! Ihan uuteen! Tai oli se käytetty silleen, että oli siellä käyny muitaki, mutta me ei oltu! Osoittautui ihan kelpo metikoksi. Siellä oli polkuja ja tie ja niitty ja kaksi kivee ja sammalmättäitä ja vaikka mitä! Siellä lemusi varvuille ja suotupoille.
Me kulettiin ensin yhteen suuntaan ja sitten toiseen. Me poikettiin aina polulta ja mentiin pöpelikköön. Ihanaa! Sitten Maarit sano, että palataan takasi, ja mää näytin mistä pitää palata. Mää ootin, että Maaritki pysyy perässä. Lottaki ootti. Maarit on meistä kaikista hitain.
Kerran Lotta meni metikköön kakalle ja tarttu kiinni! Onneksi se huusi perään, ni me palattiin Maaritn kans auttamaan sitä. Mää aina meen auttamaan, jos Lotta huutaa mua apuun. Ei se ollu vaikee irrottaa, ku Maarit irrotti. Sitten meidän kimppuun hyökkäs kans jättiperhonen. Se seuras meitä ainaki monta metriä! Maarit oli että iik. Mää ja Lotta oltiin, että sou? Ei meitä yks kytynen perhonen pelota.
Meillä tuli kuumisluumis, ku me koirat ei olla hyviä tuulettumaan. Me juotiin vettä ja Lotta kävi kahlaamassa purossa ja sitte me pömötettiin tiellä lisää.
Lampurielämää 