Hyvänlaatuinen tuijotuskohtaus!

Nyt siellä oli haisuja! Siellä naapurin Lotan kotikäytävällä! Mutta vaikka kuinka nuuskittiin, ei löydetty Lottaa eikä sen ihmisiä niistä hajuista. Outoo…

Outoo oli kans aiemmin viikolla, ku oltiin ensin normaalisti iltapissalla ja sitten yhtäkkiä kiidettiin kiireen vilkkaa koirapuistoon. No ei me siitä mitään valitettu, vaikkei semmonen oo tapana. Monesti ruukaan sanoa, jos tehdään jotaki mikä ei oo tapana. Ja varsinki jos unohetaan tehdä asioita mitkä on tapana. Tai jos luistetaan aikatauluista, sillonki sanon. Musta nimittäin semmonen vie turmioon. Tapa talon tiellä pitää. Niin mulla on tapana sanoa. Ja tavoista koira tunnetaan. Ja ei tapa maata kaada, jos ei maa tapoja. Ja oma tapa oma mansikka, muitten tavat niitten mansikoita. Ja aikainen tapa madon nappaa. Ja tapojen kautta tähtiin.

Mutta I digress niinku me englantilaiset sanotaan. Löysimme itsemme iltamyöhäsellä koirapuiston parkkikselta pimeästä. Aateltiin Lotan kanssa, että hyvä – mennään puistoon, eiköhän joku kameli sinne ilmaannu. Mutta Maarit jumi ihan totaalisesti siihen parkkikselle. Häh? Ehkä se ei nähny puiston ovea tai jotaki. Yritin kyllä ohjata sitä ystävällisesti ja kohteliaisesti esimerkin avulla kohti päämäärää. Yritin rohkaista sitä kannustavalla katsella. Ohjauksella ja kannustuksella on vaan vähän paha mennä perille, ku toinen töllöttää vaan taivaalle!

Umpioutoo! Maarit pysyi onneksi rauhallisena, ei alkanu riehumaan eikä venkoilemaan mitään. Tilanne oli omituinen, mutta ei ollut syytä akuuttiin huolestuneisuuteen, ni me sitten vaan ooteltiin siinä aikamme. Ja sitten lähdettiin vaan kotiin. Ehkä se oli joku epilepsiakohtaus. Maarit höpisi joistain verontuloista.

Mainokset

3 thoughts on “Hyvänlaatuinen tuijotuskohtaus!

  1. Oisko pitkän ja kylmän talven aiheuttamaa uupumusta tollanen? Vai johtusko huonosta ravinnosta? Onneks kumminkin pääsitte kotiin ettekä joutunu hukkaan tai muualle outoihin paikkoihin.

  2. Joo, siis ne verontulet näky kuulemma tosi hyvin täällä Oulussa. Munkin emäntä vaan tuijotteli niitä ihan selällään hangessa maaten. Mä olin että ”what now”, mutta sitten jatkoin vaan viestien nuuskimista, kerrankin oli aikaa vastata mun kamuille ihan rauhassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s