Lahjalama!

Hyvää uusintavuotta! Me vietettiin meidän joulu perinteisin jouluaterioin ja saatiin sikasipsejä lahjaksi. Oltiin toivottu vähän jotain muutakin, muttei saatu. Päätettiin laittaa ens vuonna Joulupukille enemmän ja selkeämpiä viestejä. Ja ajoissa heinäkuussa jo. Meidän mielestä meidän lahjataso on ollu jo pidempään tosi heikko sekä joulu- että syntsärintamalla. Lotta-parka on niin laman lapsi, ettei tiedä lahjoista oikeastaan mitään!

Ainoat lelukamelit mitä Lotta on ikinä saanu on Jussi ja Mato, jonka se sai päivähoidosta! Ei ihme että ne on sille niin mieluisia. Mato pitäis aina ottaa mukaan ulkoilemaan, ja Jussin paluuta kuukausia kestäneeltä parantolajaksolta juhlittiin kunnon riepotuksin. Jussi oli ollut korjaavassa korvaleikkauksessa ja häntäkirurgisella osastolla, ja toipunut vallan mainiosti kesän liito-onnettomuudesta, kun se marraskuussa palasi kotiin.

Onneksi Lotalla on niin anteliainen isosisko, että se saa lainata mun tavaroita. Mullon niitä kato niin paljo. Ku sillon ennen ei kato ollu mikään Turhuuksien Roviomarkkinat-homma menossa, että mitä te uusilla, ku on vanhojaki ja leiki sukalla. Mää sain aina vaikka kuinka paljo leluja. Joitaki tyhmiäki jopa! No emmä valita nyt silti. Sikasipsit oli tosi tervetulleita mun joulupakettiin! Ja sukat tuoksuu tosi hyvältä!

Niin ja on me vähän niinku ajateltu omia tuo matto, jonka Maarit sai Mummolta joululahjaksi. Ollaan koeajettu sitä jo. Ja Lotta pissasi siihen, ku mei voitu mennä ulos toissailtana, ku oli sota. Sitä ei kyllä huvita sen tarkemmin muistella. Olin kauhusta jäykkänä, vaikka yritin säilyttää iloisen elämänasenteen ja tukeutua lähimmäisiin ja piilopaikkoihin. Ei auttanu kato! Menetin kaikki ruokahalut ja kaikki. Luonnotonta. Sota on silleen julmaa.

Ja Maarit joutu pesemään uuden maton.

Mainokset

3 thoughts on “Lahjalama!

  1. Hyvää ja hauskaa Uusintavuotta teillekkin!

    Meilläkin oli raksuja ja poksuja toissa yönnä! Ulkona oli mahtava ruudinhaisu! Opri ei tajunnu poksuja ollenkaan, ku se aattelee vaan poikia kaikenaikaa. Me syötiin mahtiluu-ateria ja saatiin vielä ylimääräset herkkuhammastikutkin. Opri ei muuta söiskään ku luita, se ei välitä lihakasvismössöstä ollenkaan. Musta sekin on herkkua! Mamma sanoo et mä oon saavuttanu Suurahmatin arvonimen. Aika hienoo, eikö!

    Wappu

  2. Hyi kauhia! Sehän on ihan löyhkää se ruuti! Niinku että heti tietää, että on joutunu sotahyökkäyksen uhriksi ja on käyny kalpaten!

    Hieno arvonimi tommonen Suurahmatti. Siinäpä mullekin hyvä tavoite! Mutta vaikea! Yritin äskenkin petrata, mutta sain vaan yhden keksin! Pöh. Ja perheen tuki kun olis niin tärkeää…

    t. Helka

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s