Jättisiskon vierailu avaruudesta!

MEILLE TULI KYLÄÄN MUMMO! SILLÄ OLI MUKANA SEMMONEN KOIRA! Mää jouduin kylppäristä huutamaan sille, ku en päässy pois. Oon vissiin lihonu, ku en enää mahu kaltereitten välistä. Helka meni sitä moikkaamaan. Helka väitti että se koira on sen pikkusisko, mutta mää näin! Se ei tosiaankaa ollu mikää pikkusisko! Se oli älyttömän iso vöyhäke! Huusin varalta, että TÄÄLTÄ PESEE! Menin tapaamaan sitä Maaritin sylissä. Mää sanoin sille, että ELÄ RAAVI MUA JÄTTILÄINEN! Se yritti saaha mut alas kato, mutta Maarit ei uskaltanu päästää mua vapaaksi. TYHMÄ MAARIT.

Se Caro jäi meidän parvekkeelle, eikä tullu sisään juomaan kahvia. Vissiin sei tykkää kahvista. Emmääkää – oo maistanu kahvia koskaa. Caro sai parvekkeelle ydinluuta ja vettä. Se kuolas mun luddelampaannahkalle. Mää sitten kävin pissaamassa siihen, että tää on silti mun, vaiks tässon jonku Caron kuolaa. Aika hyvä oli, että se ei ollu ahmatoinu kaikkia luita. Helka otti sen ja meni sängylle syömään. Sit ku se kyllästy, se anto sen luun mulle! JA MÄÄKI SAIN YDINLUUTA!

Me mentiin sitten tapaamaan sitä Caroa viimeksi lauantaina. Tai emmää tiiä. Mää unohuin autoon. Huusin sieltä, että APUAAPUAAPUA! OON JUMISSA!!! APUA! EN PÄÄSE POIS AUTOSTA! HELKAA!!! APUAAAA!! Helka tuli sitten apuun. Sei tykkää että sen laumaa on levällään missä sattuu autoissa jumeksimassa ja huutamassa. Maarit joutu päästään Helkan mun kameliksi autoon. Mutta sitten me lähettiinki kävelylle ja Helka jäi oottamaan!

Me käytiin oudolla kävelyllä. Niinku että käveltiin ja sitten hengattiin ja haahuiltiin. Ja se outo Caro jättisisko tuli sinne kans! Mää oisin halunnu mennä moikkaamaan tarkemmin. Mää huusin Carolle, että OOTA MÄÄ TUUN! Mut sitten Maarit lähtiki toiseen suuntaan. Vissiin ei ois taas saanu mitään sanoa. Caroki ois halunnu moikata, mutta Mummo sano että nätisti, eikä päästäny sitä. KUIVAT KÄNTYT KU EI TAAS OLLU MITÄÄ JÄRKEE! Onneksi Maarit alko leikkiin mun kaa kepeillä ni ei ollu yhtään tylsää! Caro jätti mulle viestin, ku olin jättäny viestin tien varteen.

Sit me mentiin taas juomaan kahvia. Helka tuli pihalle ja se oli ihan hulluna lukemassa, että mitä kaikkee siellä on sattunu sitten viimenäkemän. VAIKS EI ME OO IKINÄ ENNEN EES KÄYTY SIELLÄ! SEKOPÄÄ! Caro ei tullu juomaan kahvia. Vissiin se inhoo niin paljo kahvilemuja. En hoksinu kysyä. En saanu kaivaa. PAITSI ETTÄ MUMMO SANO, ETTÄ SAA! Maarit kielsi ja sano, ettei mun kuopat oo mitään viattomia pikkurapsutteluja, ku isoja kaivoksia syntyy alta aikayksikön. Siinä se oli kyllä oikeessa.

Mainokset

2 thoughts on “Jättisiskon vierailu avaruudesta!

  1. Kyllä mun mielestä tommoset pienet lottiaiset on ihan leikkimistä ja retuuttamista vailla. Mamma ja Maarit on vaan niin tylsiä, kun ne ei antanu meidän tutustua oikeen kunnolla! Meillä olis varmasti ollu mukavaa, paitti tietenkin ei, jos isosisko Helka olis ollu paikalla ja alkanu paimentaan ja komenteleen, tämä on koettu! Muuten se on kyllä tosi kiva isosisko.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s