Muumio!

Toisena lauantaina me lähettiin kaupan parkkikselta väärään suuntaan. Mää heti melkeen arvasin, että me mennään meidän satamarantsuun uimistelemaan. Paitsi ettei me menty! Me mentiin satamarantsusta ohi! Olin vähän pihalla siihen asti ku tultiin tuulimyllyrantsuun. Sit tiesin taas heti mihin ollaan matkalla. Haikalaluotoon!

Lotta ei ollu ikinä ennen käyny Haikalaluodossa, ku ei se oo ees käyny paljo missään. Turha sillä on ees väittää, että se on reissukoira, ku vasta se nyt Haikalareissulla oppi, ettei kannata heti olla kärttämässä ulos autosta, ku voidaan olla menossa vielä parempiin mestoihin ku kaupan pihalle tai taviskoirapuistoilemaan tai päivähoitoon. Tää oli sen eka vesistömatkaki. Onneksi sille ei tullu merisairautta.

Pakko myöntää että olin jossain vaiheessa vähän skeptinen, ku Lotta vauvana kiipeili pitkin autoa ja vinku, ku sei nää mitään ja alko heti inttään, että joko joko jokomeollaanperillä jokojoko – mutta kyllä nyt vaikuttaa, että Lotastaki kehkeytyy vielä kunnon retkeilijä. Uteliaisena se haisteli autolautan ikkunoista merituulta.

Haikalaluodossa oli hulluna porukkaa! Mutta oikeesti Haikalaluodon omat haisut on sata kertaa parempia, ku kaikkien tyyppien haisut yhteensä ni ei siellä tarvi ees olla ketään, ku siellä on jo huippupäheetä! Me yritettiin Lotan kanssa haistella kaikki lemut, muttei läheskää ehitty. Maarit tuli jotenki takakireenä meidän perässä. Ois haistellu ni ois tullu paremmalle tuulelle. Me käveltiin vaikka kuinka pitkälle ennenku leiriydyttiin. Mää tsekkasin että pyyhe tuli laitettua kunnolla ja Maarit oli pinkeenä.

Haikalaluodosta oli sulanu kaikki jättijääkimpaleet! Ja siellä oli lämmin. Onneksi ei niin lämmin ku kotona! Kahlailtiin rantsussa ja mää löysin muumion! Ihan oikeesti! Löysin semmosen hyljemuumion rannalta makoilemasta! Tietenki kieriskelin! Paras löytö ikinä. Maarit oli taas siitäki niinku, että noniin nyt riittää nyt riittää, hushus. Mitä järkee on löytää muumio, jos ei saa kieriskellä siinä! Kerran löysin sammakkomuumion, mutta sei oo mitään verrattuna hyljemuumioon! Maailman paras muumiolöytö!

Sitten me oltiin leirissä. Maarit luki kirjaa ja Lotalla oli kaivauksia. Se on ihan hullu kaivamaan! Silleenki se on outo tyyppi. Mää vartioin meidän leiriä ja sanoin tunkeilijoille, että BÄKOFF! MEIJÄN LEIRI! TARTTE TUNKEE METRIÄKÄÄ LÄHEMMÄKSI! Ei ne sitten tullu.

Paitsi sitten me leikittiin yhen tunkeilijan kaa. Se oli siperialainen tyttö nimeltä Wilma. Se oli ensin kauheesti olevinaan, mutta ku mää sanoin sille, että anteeks nyt vaan mutta mää oon jo käyt. katsoen kuus ja mulla on sata vuotta opettajakokemusta takana ja tiiän etiikasta ja käyttäytymissäännöksistä kaiken, ja Lotta on mun pikkusisko ja se on vielä pieni, ja sen kans pitää olla nätisti, ja sitten kans muistuttaisin hillitystä käytöksestä, joka on hienoille neideille välttämätöntä ja… Niin ni ku mä sille vähän sanoin, ni sitten se oliki ihan mukava ja meni litteeksi, ettei olis liian pelottava Lotalle. Oisimmää opettanu sille Wilmalle hienostunutta käyttääntymistä enemmänki, mutta sen isäntä ei päästäny sitä juoksentelemaan, ku Wilma ois kuulemma juossu metsään. Ku sillä on metsä verissä. Kyllä mä tiiän muitaki semmosia tyyppejä.

Illalla me lähettiin pois meidän leiristä ja sillä aikaa koko Haikalaluoto oli tyhjentyny! Me käveltiin rantsua pitkin autolle. Onneks ei tällä kertaa ajettu perille asti ni ei jääty jumiin ja päästiin kotiin, eikä tarttenu hakee mitään autonulkoilutuskonetta apuun. Paitsi meinattiin me jäähä lautalle jumiin, ku meidän eessä oleva auto ei suostunu lähteen kotiin. Mun auto suostu tälläkertaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s