Kärpiäistragedia!

LOPULTAKI KÄRPIÄINEN ALKO LEIKKIIN MUN KAA! Se oli niin kauheen ujo, että meni päiväkausia suostutellessa! Vissiin sen piti tutustua muhun ensin paremmin.

Tänään se tuli leikkimään lattialle ja mää tökin sitä kirsulla, ja me vähänniinku painittiin. Paitsi että se kärpiäinen takertu mun partaan! Mun piti huiskia ja puhista se irti, että voitiin taas vähän painia. Se liisi kauemaksi, ja mää pomppasin sen kimppuun ja painittiin. Ja sitten se lensi ja mää hukkasin sen ja löysin ja painittiin. Ja se kipitti vähän matkan päähän ja mää hyökkäsin ja tökin sitä kuonolla ja painittiin. Ja sitten se yhtäkkiä oli hävinny. Niinkö kokonaan. Jäljettömiin.

Ei ees liitojälkiä.

Mää nuolin mun huulikarvoja, että jos se ois tarttunu niihin, mutta ei. Mulla oli vaan semmonen ystävällinen käripäisjälkimaun aavistus. Voi olla että mää söin kärpiäisen. Se oli vahinko! Se oli mun painikameli ja bestis!

Mää yritin ettiä sitä kärpiäistä vielä, mutta löysin vaan sukan ja piti vähän riepotella sitä. Ja sitten mää törmäsin Jussiin ja mun oli pakko pömöttää sen kans ja mää unohdin kärpiäistragedian.

PS. Mää kyllä antaisin Helkan kirjottaa sen blogiin, mutta se on ollu niin kaaaaauheeeen väsynyyyy, ku me oltiin päiväkodissa yötä monta päivää, ja se on nuuskinu Topia niin paljo.

Mainokset

2 thoughts on “Kärpiäistragedia!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s