Päivä pölöpiitsillä!

Me vietettin eilen kesälomaa. Me lähettiin reissuun korpimaisemiin ja laitettiin tuulikone päälle. Me pysähyttiin jäkälämetsässä ja sitten varpumetsässä. Mää keräsin jäkälänäytteitä ja Lotta teki maaperätutkimuksia. Lotasta tulee isona ehkä kaivosmies. Se tykkää semmosista hommista. Tai biologi – jos biologit saa syyä multaa.

Virkistävin kohta me löydettiin sen meidän lomamatkareitin kääntymispaikasta. Siinä oli isoja rapakkoja, joissa oli ihanaa, vilposaa hiekkavettä. Se ylsi mua yli nilkkojen ihan reilusti. Lotta meni tietty ihan sekasi, ku ei se oo ennen ees nähny niin isoja rapakoita.

Lotta pömötti pitkin poikin ja sitten se humpsahti veteen ja uimisteli! Hullu! Siitä tuli ihan leijonan näkönen, ku se kävi uimassa. Ja siitä tuli kans aprikoottisen värinen. Mää ajatin Lottaa ja hiekat siitä rapisi pois matkan varelle, mutta se on vieläki aprikoottinen.

Me löydettiin siitä läheltä kans semmonen notskipaikka, jonka nimi oli Rakovalkea. Me haisteltiin Lotan kans, muttei löydetty yhtään makkaroita. Tai muita grilliäisiä. Aika luuserinotski, ei millää pahalla.

Sitten me käännettiin auto ja ajettiin piitsille. Se oli vähän huono piitsi, ku siinä ei ollu rantsua. Oisin kaivannu. Ku musta just rantsu on koko pointti. Ois muutenki kannattanu aika rivakkaan jatkaa matkaa, ku mun auto jäi kiinni siihen piitsiin. Maarit yritti kaivaa sen esiin, muttei jaksanu, vaikka Lotta autto. Me jäätiin oleileen sinne huonolle piitsille vaikka kuinka kauaksi! Oltiin niin kauan, että meinattiin nääntyä piitsielämään ja tylsistykseen.

Mää yritin sanoo Maaritille, että eikö kandeis istua autossa, ku siellä on paljo tuulisempaa ja viileempää. Maarit ei päästäny mua autoon. Yritin kans sanoa, että eiköhän tää piitsi oo tullu jo nähtyä. Etitään seukisti joku merihurakka– tai lammaspiitsi. Mutta me vaan hengattiin just sillä hietikolla.

Sitten sinne tuli joku tyyppi. Mää tsekkasin ensin, että mitä tyyppejä se on, ku se tuli semmosella kummallisella autolla. Sanoin sille, että paras häippästä, jos oot joku vihulainen. Lottaki tsekkasi. Sitten me juostiin Maaritin taakse piiloon. Se tyyppi oli joku heppu. Kävin haisteleen sen autoaki. Se oli tosi outo auto, vaikka oisin kyllä menny kyytiin, jos ei ois taas kielletty.

Se tyyppi alko säätään mun auton kans. Se laitto sille kävelyhihnan päälle ja meinas viiä sen kävelylle. Mää olin sitä mieltä, että määhän en anna kenenkää viedä mun autoa mihinkää – paitsi jos mää oon kyydissä. Hyppäsin kyytiin, vaikka Maarit kielsi. Pakko myöntää että Maarit oli oikeessa! Tän kerran! Oli meinaan sen verta outo kyyti! Luonnotonta! Ilman kuskia! Huhhuh. Se kerta riitti mulle, kiitti vaan. Mää en ilman autonkuljettajaa ja hovimestaria oo tottunu lähteen mihinkää. Pikkusenko tuli orpo olo.

Onneksi Maaritki lopulta kylläänty siihen tyhmäpiitsiin ja me lähettiin sen tyypin kans pois sieltä. Seukkikerralla mennään kyllä kunnon rantsulle! Kotona ukkonen oli vihanen, ku oltiin oltu niin pitkään pölöpiitsillä. Lotta vähän säikähti. Mää en säikähtäny käytännöllisesti katsoen ollenkaa.

Mainokset

10 thoughts on “Päivä pölöpiitsillä!

  1. Teil näyttää silti olleen ihan mukava päivä vaik jouduitte jumittaan jossain pölöpiitsillä.
    Me oltiin tänään piknikillä. Opri ei oo aikasemmin ollu. Meil oli palloja ja rispii ja lihispiirakkaa ja vettä eväänä.

  2. Joo. Oli meillä kyllä mukavaa, vaiks se pölöpiitsiosuus kesti aika liika pitkään ja sitten kans ois voinu olla enemmän eväitä. Meillä oli vaan vähän Lotan nappuloita. Mää söin puolet ja Lotta puolet. Maaritin maha jäi nallina kalliolle murisemaan. Mennään me toistekki, muttei kuulemma rapakoille eikä piitsille asti enää ikinä. Paitsi korkeintaan tassutellen.

    Munki pitäis järkätä Lotalle pikniksi. Ei se oo saanu ollenkaa pikniksiä! Määpä sanon Maaritille.

  3. Vähänkö teillä on ollu seikkailupäivä! Hurjaa. Ja vähänkö Lotta on villi ku se vaihtaa väriä tolleen kasteltuna! Hurjaa.

  4. No eikö just ookki! Me jouduttiin eilen kylpemään, ja vaikka Lotta kävi saunassaki, siinä ihan selvästi näkyy vielä aprikoottia! Eipä sillä… niin näkyy mun tassuissaki! Siellä rapakolla voi kätsästi käydä värjäämässä turkkia, jos tarttee vaikka tehä joitaki andökavö-hommia…

  5. Häh! Saako kestejä puolivuosittain? Mää en saanu mitään ku oli mun viis ja puolivuotissynttäri. Ja kohta mulla on viisvuotis ja kakssataayheksäkytpäivissyntsä. Oonkohan saamassa lettuja? Epäilen. Aika pikapuolin ois kyllä hyvä saada vähän pikniksiä ja lettuja…

  6. No kun noi sintit on niin pieniä ja ymmärtämättömiä et niille pitää olla useempi syntkä ku meillä isoilla. Sitäpaitti mun syntkät ku oli just ja siel sai vaan smörrepröödiä eikä lettusia olleskaan. Ni mä aattelin et jos pidän penskalle lettukestit ni saan niitä itekin. Enks ookki ovela?

  7. Nerokasta, Wappu! Mää alan heti puuhaan Lotalle kaikkia synttäreitä ja sosiaalistamispileitä niinku pikniksejä ja lettuja. Mulla onki paha lettupuutostauti.

    Lotta, et nää oo yhtään vanha.

  8. Päivitysilmoitus: Muumio! « Lampurielämää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s