Pikkukätinä tarinoi

Siis ehkä lievästi huomaa, että Maarit autto Lottaa ton sen mukabestisjutun kirjottamisessa. Ja ehkä lievästi huomasin heti, että se kirjotti sen! Kaimmää nyt tiiän mitä mun omassa blogissa tapahtuu. Lotta on vähän pölö. Jos Lotta ois ite blogannu ni se ois huutanu koko ajan ja kirjottanu että

MÄÄ OON LOTTA!! MITÄ TE SIELLÄ TEETTE?! KUKA NÄÄ OOT? * MÄÄ HALLUUN SAUNAAN! LÄMMITETÄÄN SAUNA! MÄÄ HALLUUN SAUNAAN! NYYY-YT NYY-YT PLIIIIIISPLIIIIIIIS! SAU-NAA-AAN! * PÄÄSTÄ MUT HETI POIS TÄÄLTÄ! NYTHETIPAIKALLA! HETI! MÄÄ HALLUUN! PLIISPLIISPLIISPLIISPLIISPLIISPLIIS! PLIIII-IIIIS… MÄÄ HALLUUN POO-OOIS… * KERPELE! RUOKAA! MULLEHETI! ANNA MULLE! * PÄÄSTÄ YLÖS!! * MÄÄ HALLUUN ALAAAAAAS! ALASALASALASALAS! * MULLON NÄLÄKÄ! RUO-KAA! RUO-KAA! * JA SIITÄS SAAT RENGASKIRAHVI! JA SIITÄS!

Nää on kaikki ihan tosielämän esimerkkejä. Mää joudun kestään aika paljon. Lotta on kauhee kätisijä ja vaativa vinkuiita. Maaritki sano niin. Se kiroilee ja mei Maaritin kaa olla huomaavinaankaa, ku se ärjyy, ni se alkaa sitten hulluna itsesääliseen vinkunaan. Niinku että oon niin pieni ja nyyh, kuihdun nälkiintyneeksi ja oih, on niin surmeaa ja voih. Ei me kuunnella sitä ininääkää. Me yritetään kato opettaa, että asiallinen mukina on se miten hommat hoidetaan. Niinku että muki muki, ollaanko menossa jonnekki. Ollaanko nyt menossa? Entä nyt muki? Silleen järkevät koirat kommunikoi. Muki muki, sulla jäi jauhelihaa pöydälle. Pitäiskö syödä pois pilaantumasta. Muki.

Mää mainitsen jokus Lotalle, jos sen kätinät yltyy sietämättömiksi. Sanon sille, että kasvata järkee eläkä vaan tota tukkaa ja vartta. Sitten mää meen kyllä apuun, jos Lotalla on joku oikeesti hätänä. Sitten mää sanon Maariille, että kantsis ehkä vähän jeesata toista, ku se on niin rääpälekki. Maarit auttaa sen sitten pois sängyltä.

Täytyy muuten oikasta, ettei tuu väärinkäsityksiä noista sen bestishöpinöistä. Ei ne oo kaikki bestiksiä, ku ne on meidän tuttuja vaan. Sei oo ees bestisten idea, että niitä on tsiljoona! Lotta ei vielä tajuu. Se vaan liiottelee kaikkee. Se saattaa yhtäkkiä kirkua, että IIK MUN VARPAITA PALELEE MÄÄ KUOLEN! Sitäpaitsi se sen Remu-ihastus on aika hömppää… Sillä ois oman kokosta ja ikästäki seuraa ja sitten se pomppii Remun perässä. Kattokaa vaikka. Vähänkö Remuaki alkaa jo nolottaa. Mua lähinnä huvittaa. Aika paljo.

Mainokset

6 thoughts on “Pikkukätinä tarinoi

  1. No, me vähän ajateltiinki, et onpas Lotta hyvä kirjottaan vaikkon vielä tollanen sintti. Vaikka hyvähän se, et Maarit autto, ni sai Lottaki jotain sanoa. Ne taitaa noi kakarat olla aika kovia liiottelemaan. Onneks sillä on viisas isosisko.

  2. Vähänkö nä oot opettanu hyvin tota sun pikkusiskoo ku se on niin kohteliainen. Se osas heti puhutella muakin kuninkaalliseks korkeudeks, ihan heti! Sä oot kyllä taitava.

  3. Mä oon kovasti koittanu kasvattaa siitä kunnon koiraa ja se onkin kyllä usein oikein kohteliainen, vaikka monesti sillä on salainen agentti taustalla niinku, että oi ihana Helka, oot niin ihana… (voisiks ykätä mullekki sitä pizzan reunaa? ihan vähän?)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s