Lotan kanssa kyläilemässä

Käytiin torstaina lääkärissä pihalla. Mää en menny sisälle, mutta Lotta meni. Se haisi palatessa lääkärille, mutten melkeen huomannu mitään, ku jostaki oli ilmestyny Aatu! Aatu mun bestis! Sanoin heti sille, että hyppää kyytiin, mutta ihmiset oli ja sekoili ni me mentiinki sitten koirapuistoon. No ei sekää oo paha. Mää näytin Lotalle, että näin leikitään bestiksien kanssa. Että jos sillä joskus on bestis ni se osaa. Lotta ei keskittyny kunnolla opiskeluun, ku se pällisteli ihmisille ja haahuili, mutta yritti se välillä muka juoksennella mukana.

Me mentiin sitten Aatun luo kylään. Mää meinasin mennä naapuriin, ku en tullu haistaneeksi, että olinki väärällä ovella. Ku se oli niin saman näkönen ja siinä ihan vieressä. Sitten mää etin Aatun luut ja Lottaki otti yhen. Ja aatelkaa, se oli niin epäkohteliainen, että se väitti Aatulle, että se on sen luu, ku se löysi sen ihan ite (niin se väitti, vaikka mää sille kyllä näytin, että Aatulla on luuvarasto). Ja sitten se jäi vaan sitä luuta nykertämään, vaikka ois pitäny mennä kerjäämään herkkutikkuja Aatun Tarjalta. Sillä on niitä aina piilossa siellä keittiön nurkassa. Osas Lotta sitten myöhemmin sentäs syödä Aatun napoja. Ehkä siitä tulee ihan kohteliainen vieras, ku se saa harjotusta.

Lotta ois jääny Aatun luo asumaan, mutta me otettiin se mukaan ja kans muutamia luita tulisiksi kotiin.

Tää kuva ei oo otettu sillon, ku me oltiin Aatun kaa puistossa, ku sillon oli jo pimeää, eikä Maarit nähny valokuvata. Tää on otettu toissaviikonloppuna, ku oli maailman ehkä pahinta nuoskalunta mitä ikinä oon nähny. Mulla oli hehtaarin kokosia lumipaakkuja mahan alla ja tassuissa! Miljoona hehtolumpparia! Ja Lotallaki oli pikkulumppareita. Lotan lumet lähti helposti pois, mutta mää vein mun pallot, ku me mentiin kylään Ymben luo. Ne suli sitten sinne lattialle ihan hyvin.

Mää oon taas Ymbellä. Nyt mää oon täällä yökylässä, ku meillä on loma. Mei otettu Lottaa mukaan, ku meillä on miesten juttuja niinku makkaransyöntiä. Lotta on vielä liian pieni syömään niin paljo makkaroita ku mitä me syyään..

Mainokset

4 thoughts on “Lotan kanssa kyläilemässä

  1. Sun kytynen uus pikkusiskos näyttää hitusen isontuneen, ehkä siitä vielä tulee koira… Sulla on ollu ihan kivaa sen kanssa, se on hyvä, et oot tottunu siihen, kun ei se kummiskaan mihkään hävii. Eli on parasta hyväksyy vaan sen olemassaolo, se on järkevää! Täälläkin on ihan kivaa, oltiin mamman kans kahestaan aika pitkään ja hoideltiin sonnipoikia,mut nyt kaikki on palanneet. Mun ystävä Miikka soitti ja kertoi saaneensa uuden koiran:rotikka-amstaffin, jonka nimi on Roosa, kuulostaa epäilyttävältä, siis todella!

  2. Mää oon kasvattanu Lottaa tosi järjestelmätietosesti ni se on melkeen tuplaantunu!

    Toi Roosa-tyyppi kuulostaa kyllä siltä, että seki tarttis vähän ohjausta, että siitä tulee järkevä, eikä mikään huumorintajuton koirien mulkoilija.

  3. Just toi on ihan tyhmää, ku jos rääpäleitä lellitään ni niistä tulee lellipentuja ja tyhmiä aikuisia. Kannattais ehkä sun Äispälle muistuttaa. Ei oikeesti kyläpaikat – varsinkaa herkkukyläpaikat – oo mitää vauvojen mestoja. Niille saattaa kihahtaa hattuun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s