Ylimaallinen seireenilemu!

Huh. Kuumisluumis tekee reissaamisen haastavaksi. Voi olla että kärvennyn ja käristyn tai sulan liiskaksi ja mössöksi. Maarit sano ettei tämä tästä helpota heti kotonakaan. Me juuaan aina yhiskää vettä, ettei me kuivetuta koppuroiksi.

Eilen meillä piti chillailla, mutta Maarit on siinä aika huono ja ajo vahingossa oohon. Siellä oli aika siisti turvekumpare! Hulluna kaikkia jälkiä ja turpeita. Just meikäläiselle tehty. Me löydettiin yks vaivaiskoivu, jonka varjossa me syötiin kanukkipaloja, mutta mulla oli niin kuuma, etten tykänny niistä. Ja niissä oli päällä jotaki välimerellisiä juttuja, jotka oli pahoja. Sitten myöhemmin ku oltiin tuulisemmalla Maaritin lempirannalla ni sitten mää söin niitä kanukkeja. Sain niitä enemmän ku Maarit!

Me käytiin tutustumassa pieneen kalastusturismikylään. Tsekkailin satamalaiturin aika tarkkaan, ku oon miettiny, että ehkä musta tulis hyvä kalastuskoira, ku tykkään niin kaloista ja verkoista ja laatikoista, joissa on ollu kaloja. Maarit ei päästäny mua tutustumaan kalastusrakennuksiin, vaikka tietojen hankkiminen olisi tässä vaiheessa ollut ensiarvoisen tärkeää. Muutenki siellä näky enemmän turismeja ku kaloja. Ehkä ne oli kalassa merellä. Määki oisin voinu olla.

Sitten me lähetiin pitkä matka takasi ja yhtäkkiä ajettiinki tuttuun paikkaan Maaritin lempirantsulle. On se kyllä munki mielestä aika huippu! Mää nuuskistelin ketä siellä oli käyny meidän edellisen visiitin jälkeen ja tutkailin vähän tilannetta. Sitten ku olin lojuskelemassa kaikessa rauhassa, mun neesuun tuli aivan huippuylimaallinen lemu! Semmonen ikiaikainen tuoksukutsu! Mää haistelin ja haistelin, että mistä se tulee, mutta se tuli vaikka mistä! Se oli niin ylimaallinen! Ja ihana! Maarit sano että se tuli niistä lampaista, mutta emmä tiiä, ku se oli niin ihana! Ja se leiju ilmassa!

Mainokset

3 thoughts on “Ylimaallinen seireenilemu!

  1. Terve Helka,
    Oliko se vähän samanlainen lemu kuin siellä Tanskassa, muistakko kun mentiin jonkun tien ali ja poikettiin siellä metässä niin vähän matkan päässä oli jotain lampaita sielläkin? Kun sä oot sellanen paimenkoira niin sä kyllä voisit tulla kohta paimentamaan tätä mun vauvaani, kun se saa illalla hirmuisia hepulikohtauksia eikä se meinaa uskoa kun mä kerron sille ettei haluttaisi olla enää sen tuttinakaan. Toiset vauvelit haettiin jo pois, enkä mä ollu moksiskaan. Ainakaan vielä.

  2. Joo, ehkä semmonen lemu. Mennäänköhän me sinne piitsille vielä ni voin tsekata asian. Ehkä se tulee niistä lampaista, ku täällä on muuallaki tuoksunu ja muuallaki on ollu lampaita. Ja kilejä! Ne kilisee ne kilit.

    Varmaan on helpottavaa, ku lapset muuttaa pois kotoa, ku ne on aika rasittavia. Ja sitten jos on vielä kymmenen! Mää voin jelppiä sua sen yhen kans. Oon aika hyvä opettaja, enkä mikään turhan lerppu vaikka oikeudenmukainen.

    Täälläki on valtoimenaan lokkien lapsia. Ne aamuisin hengaa kaduilla ja illalla piipittää ruokaa meidän parvekkeen alla. Niillä on vielä aika paljo oppimista, että niistä tulee kunnon lokkeja. Kunnon lokit ei tyhjää piipitä.

  3. Päivitysilmoitus: Päivä pölöpiitsillä! « Lampurielämää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s