Maarit sano että me lähetetään lofo teille mulle synttärilahjaksi, ja sitten se pakkasi taas kamppeita, ja me lähettiin ajelemaan. Aika kauas. Siis tosi kauas. Mollaan nyt tosi kaukana Norjassa.
Norja on musta parasta. Siis ihan täysparasta! Täällä asuu peikkoja eikä mua pelota ne yhtään, ku mää ja peikot ollaan sielunveljiä, ku ne peikot asuu just parhaissa koloissa! Niillä on ylisiistejä kallioita ja kiviä! Maailman kivimpiä kiviä! Ja yks tosi siisti poika oli kans siellä kallioilla. Maarit sano että sillä on siellä kesämökki, ja se meni mökille sen porukoitten kaa. Vähänkö siistiä! Se oli tosi siisti poika! Oisin heti leikkiny sen kaa, jos sillei ois ollu niin kiire mökille.
Mutta parasta Norjassa ja koko meidän ekassa reissupäivässä oli kuitenski rantsu. Mää oon tämmönen piitsipeipe, ni innostun aina rantsuista. Ja tää rantsu tuoksu paljo enemmän levinneelle merelle ku mitä 
Toppilan pöljä ja Nallekari yhteensä. Vaikka olis vaikka ihan hellekesän loppu! Nei vedä vertoja yhtään. Mahtava tuuli ja hulluna levälemua!
Mutta tiiättekö mitä. Ette usko mutta sei oo ees parasta vielä siinä rantsussa se levä. Ku kalahaisu oli vielä parempi! Sieltä merestä tuiversi hulluna kalatuoksua! Aivan mahtavaa! Lokitki oli ihan himona niitten kalojen perään. Enkä ihmettele ku ne tuoksu niin! Ja naamaan tuuli ja se rantsu oli parasta ikinä! Mun feivöritti!
PS. Oon saanu metua ja juustoa ja lihipulleja ja uusia herkkunapoja joita me ostettiin Happikselta mukaan. Ei valittamista.
PPS. Löysin täältä kans sopivan tilavia sängynalustoja. Nei oo yhtä isoja ku kotona mutta niitä on kaks. Oon testannu ne kumpiki ja nyt meen ton toisen alle nukkuun. Aika raskas päivä ollu.
Lampurielämää 
Päivitysilmoitus: Muistokirjoitus | Lampurielämää