Viherpiiperö

Mää oon semmonen viherpiiperö nyt. Olin eilen vähän neuvomassa paria nuorta muijaa koirapuistossa ja se toinen oli aika sikanopee! Ois se toinenki varmaan ollu, mutta sitä rupes vauhdissa mamottaan ja se meni aina takasi penkin alle. Mutta sitä rohkeempaa mää jahtasin vaikka kuinka! Enkä saanu kiinni ku kerran! Mutta kaatuilin monta kertaa nurmikkoon, ku se oli liukas.

Kerran mää kaatuilin nurmikkoon niin hyvin, että mää jäin liukumaan, enkä noussukkaa heti pystyyn, ku vasta sitten ku pääsin. Muhun tuli viherpiipertäjämerkkejä kumpaanki tassuun ja rintakarvoihin. Ne on hienoja! Sopii aika hyvin mun asfalttipikiraitoihin mitä mulla on tukassa, ku kieriskelin tossa yhtenä päivänä asfalttipikikohdassa.

Ne kaks nuorempaa lähti ja tilalle tuli kaks vanhempaa muijaa. Vähänkö olin pettyny, ku huomasin, että ne oli ikäneitoja jo. Ne oli niinku että me voitais kyllä opettaa jotaki sulle ja oli niin muka järkeviä ja olevinaan. Pyh.

Mainokset

2 thoughts on “Viherpiiperö

  1. Vähänks kuulostaa hianoilta noi sun merkit! Ei muhun vaan oo tullu viherpiipertäjämerkkejä eikä asvalttiraitoja, vaikka mä liukuilen ja teen kuperkeikkoja koko ajan tuolla pihalla. Mitäköhän mä teen väärin?

  2. Hmm… mää juoksin aika lujaa sillon ku mää aloin liukumaan ja viheriöt siirty mun turkkiin. Ehkä sun pitää kans juosta lujempaa. Varmaan se sitten onnistuu. Jos ei onnistu ni kokeile haukkua pari kertaa. Se saattaa auttaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s