Tanskan parhaat pömöpaikat

Siellä Tanskassa, jonne oli hirmeen pitkä matka ja jonne ajettiin kans semmosta siltaa pitkin, missä haisi meren elävät ja levät, ni siellä Tanskassa mulla oli kaks erityisparasta paikkaa. Toinen oli mettä ja toinen oli rantsu.

Siellä meren rannalla oli muuten kans niitä leviä! Ne tuoksu niiiiiin hyvälle! Ne on mun suokkareita! Mun oli pakko kieriä niitä lemuja itteen muistoksi! Ja mettälemuja kans! Caro haisteli niitä musta eilen.

Siellä metässä mun oli kans pakko kieriä, ku siellä oli syksylehtiä. Ne oli nahistuneet ihan kuiviksi käppyröiksi, mutta oli silti tosi hyvää kieriskelymatskua. Mulle tuli pömötys ja mun oli ihan pakko vähän juoksennella ympyrää. Monta kertaa. Maarit sitäpaitsi villitsi mua.

Mää tykkäsin siitä metiköstä, vaikka se oli erilainen ku kotimetiköt. Ja se metikkö tykkäs musta kans. Sen palasia tarttu mun turkkiin kiinni ja varsinki ne tykkäs mun hännästä! Ne tykkäs mun hännästä niin paljo, että ne seuras mua Bentelle asti! Maarit nyhersi ne takiaiset sitten pikkusaksilla pois, vaikka ois ne mun puolesta voinu tulla vaikka meille kotiin, mutta ehkä niillä ois tullu täällä kylmis, ku täällä on viileempää.

Sieltä metikön läheltä löyty jättiläislampaita. Maarit heti oli osottamassa niitä, että kato lampaita. Ois muka pitäny ruveta intoilemaan ja paimentamaan niitä heti, vaikka ne oli ihan rauhallisina ja järkevinä lojumassa ja hengaamassa kameleitten kaa. Huomaa taas miten paljo Maarit mitään paimennuksesta tajuaa… Mutta onneksi se ymmärtää reissaamisen päälle!