Huhhuijjaa. Onneksi mää en oo enää pahalla tuulella. En yhtään tykkäis olla. Kärttynä on ihan tympälettä. Mutta mää olin kyllä tällä viikolla aika monta kertaa ihan kypsis ja kärttyle. Ku mua niin väsytti, ku jouduin oleen yksin kotona ja ärsytti Maarit kans, ku jouduin oleen yksin kotona.
Eilenki mä olin vähän aikaa ensin vähän tympäle, mutta sitten tuli huippu ylläripylläri vielä lenkuran päälle. Anne ja sen auto oli parkkeerannu meidän eteen! Mää heti päätin, että nyt mää lähen kyllä ajelemaan, tuli mitä tuli! Annen auto on kyllä siitä huono, että siinä ollaan kyydissä semmosessa takalokerossa. Siinä on semmoset rullakalterit. Aika rumatki vielä. Muuten se toimii ihan hyvin se Annen auto. En tiiä voiko tota lokero-ominaisuutta korjata. Ehkä se pitäis viedä vaan huoltoon se auto.
Me käytiin ostamassa jäätelöpaketteja, mutta sitä ennen me käytiin ettimässä Tarja kyytiin ja me mentiin Uuteen Paikkaan! En oo ikinä käyny siellä Uudessa Paikassa, eikä Maaritkaa oo koskaa lemunnu sille. Ei ees sen kengät. Sielä oli hiekkaa ja romppeita ja kaikkee ihan mahtavaa! Mulla oli niin kiire nuuskuttaa ja tutkia, etten ehtiny poseeraamaan. Oli ihan helmilöytö se paikka! Jäi vaikka mitä vielä tsekkaamatta! Siellä rakennetaan taloja. Ja autotalleja kans! Huippuu!
Mää päätin, että jos musta ei tuu isona mursua eikä autonkuljettajaa ni mää alan raksakoiraksi.
Raksalla käyminen oli niin huippumukavaa, että oon tänään ollu hirmeen hyvällä tuulella. Oon antanu Maaritin rapsuttaa mua ja pestä mun korvat kans ja sitten kävin juoksentelemassa pusikossa.
Lampurielämää 