Aamurutiini

Mun aamut menee aina samallalailla.

Maaritin kellot alkaa piippailla ja laulaa ja me nukutaan. Mää nukun yleensä mun majassa sängyn alla ja Maarit röhnöttää sängyn päällä. Sitten yhtäkkiä Maarit päättääki herätä ja se nousee, ja mää alan kans kömpiä pois sängyn alta. Mää kömmin niinku mursut. Maarit on ehkä vähän niinku joku ronsu.

Maarit menee sitten vessaan ja se siellä harjaa hampaita ja mää huomaan, että hei mähän voinki vähän nukkua vielä. Joka aamu tää tulee iloisena yllätyksenä. Mää nukun sitten sängyn päällä.

Sit ku Maarit alkaa saaha vaatteita päälle – se aina ettii niitä vaikka mistä mihin se on jättäny niitä lojumaan – me mennään alakertaan ja lähetään eteiseen. Mää ootan eteisen portailla, että mulle laitetaan panta ja fleksi. Ne roikkuu koko yön oottamassa oven vieressä ihan vaan sitä, että ne pääsee mun kans Lintulammelle-lenkuralle.

Me mennään sitten Lintulammelle-lenkuralle, ja mää lueskelen kaikki aamun viestit ja kirjottelen vähän kameleille ja torttuan kans. Yleensä mää kans kieriskelen jossaki, mutta tänään mää en kieriskelly ollenkaan. Yleensä mää en tapaa kameleita mun aamulenkuralla. Ehkä monesti nään yhen juoksuspanielin, mutta monestikkaan en nää mun frendejä. Paitsi eilen ja tänään, ku näin Nellaa ja yhtä mun laivakoirakamelia.

Sitten me tullaan aina sieltä lenkuralta kotiin. Me ei käydä kovin pitkää lenkuraa, mutta mää luen paljo viestejä. Aamulla pitää kato lukee kaikki maailman tapahtumat, että tietää missä mennään. Sitten ku me tullaan kotiin, mää meen olkkarin sohvalle oottaan.

Kohta Maarit tulee ja sanoo mulle, että kita auki ja tunkee lääkkeen mun kitaan. Sitten se menee keittiöön ja sanoo, että tuu ottaan aamupalaa. Monesti mää oon saanu hyviä aamupaloja, mutta viimeksi Maarit osti ihan tavisnapoja, eikä ne oo niin hyviä ku luonnonvalintanapot, mutta kyllähän niitä syö. Tulisin kyllä nopeemmin aamupalalle, jos olis vaikka jauhelihakastiketta.

Maarit laittaa sille itelle kuppiin eriä aamupalaa. Luultavasti se on parempaa. Aika monesti siinä ois jugurttia, jota määki tykkäisin kyllä syyä. Me mennään yläkertaan. Mää meen sängylle lojumaan ja Maarit menee tietsikalle syömään aamupalaa.

Sitten se lähtee ja mää jään sängylle lojumaan. Semmonen meidän aamu on aina. Paitsi viikonloppuna. Ja tänään!

Tänään Maarit soitti jonnekki, ku se oli tietsikalla ja sano, että nää tulis sinne sitten kymppiminsassa! Mää tulin heti kattoon, että mitä mitä ja Maarit sano, että mää lähen mukaan, ku mää meen päivähoitoon Ymben luo!

Vähänkö mää innostuin! Mää juoksin ihan satasta äkkiä eteiseen ja piti vähän ketkuttaa takapuolta ja vinkuloitsea, kun olin niin tyytyväinen aamurutiinikäänteestä.

Me ajettiin kauppahallille ja Ymbe oli siellä jo mua oottamassa. Mää näin auton ikkunasta. Mää olin niin ilonen, etten tienny mistä ovesta mun kannattais tulla pois autosta. Ja poukkoilin ja hypin Ymben päälle ja sitten kans Maaritin päälle.

Maarit oli taas tyhmä ja lähti töihin, mutta me jäätiin Ymben kans viettämään röhnöpäivää! Ja arvaa mikä kans on parasta! Ymbellä on täällä niitä herkumpia luonnonvalintanapoja! Ja voi olla että me kans laitetaan makkaraa lounaaksi. Me monesti herkutellaan, ku Maarit on tyhmänä töissä.