Maneesikoiran jouluseikkailut ja viimeisimmät kelmimiset

Me lähettiin ennen joulua autolla. Mulle pakattiin mukaan nappuloita ja sikasipsejä iso pussillinen. Ja otettiin kans vettä mukaan autoon ja mulle laitettiin turvavyö. Sitten me ajettiin yhelle tallille! HEPOStallille! Järkkyä! Vähänkö olin järkyttyny tapahtumien kehityssuunnasta! Ja helpottunu kans ku mun ruokia ei purettu autosta.

Eikä me oltukaan siellä kovin kauheen kauaa, vaikkakin niin kauan, että mua kerkes jänskättää siellä tallissa. Mutta sitten mää tapasin siellä yhen jätkän! Se oli tallikoira ja se oli vähän saman näkönen ku Tahvo! Se oli mukava ja aika kiinnostunu musta. Ja se sano, ettei heposia tartte pelätä ni mää sitten pystyin vähän relaamaan, enkä enää välittäny pelätä sitä Helviä. Ihan niin paljo siis.

Sitten me mentiin maneesiin ja siellä oli ihan helppoa, ku kaikilla niillä heposilla oli vahti selässä. Riitta vahti sitä Helviä, eikä se sitten ees yrittäny hyökkiä mun kimppuun. Mää voisin ehkä alkaa maneesikoiraksi. Oli ihan helppoo lojua ja kyttäillä, että kaikki käyttääntyy, ja siellä lemusti ihanaiselle. Ja tallissa se vasta lemustiki aivan taivaalliselle ja mää sain käydä haistelemassa kaikkia tyhjiä tallipilttuita!

Sitten me vaan jatkettiin matkaa autolla ja käytiin meidän pysähtymispaikassa jättään viestejä ja juomassa vettä ja me syötiin pumpurilaisia ja ranskiksia autossa! Oli mukavaa!

Pitkän matkan päästä me oltiin perillä. Maaritilla oli vähän hankaluuksia pedin tekemisessä, mutta sitten se onnistu laittamaan sen kuntoon. Se oliki oikein sopiva peti mulle. Mää jouduin kyllä päästämään Maaritinki siihen ja se vei aika paljo tilaa. Ja sitten kerran päivällä Maarit ei tehnykkään mulle petiä ja jouduin ite huolehtimaan nukkumapaikasta! Ja sitten heti seukkipäivänä Maarit matki mua enkä mää enää päässy mun sohvalle nukkumaan, ku en mää mahtunu!

Ehkä kaikkein parasta jouluna oli, ku mää sain paksuja sinkkusiipaleita ja sinkkuläskiä ja fisua ja ihan kokonaisen jättifisun pään! En antanu muille siitä yhtään! Söin kans lanttulaatikkoa ja porkkanalaatikkoa ja torttuja. Ja sitten oli kans parasta, että mää sain mukaan nahkoja. Paitsi se ei oo kiva, että Maarit laitto ne nahkat jääkaappiin eikä antanu mun heti syödä kaikkia!

Sitten me avattiin lahjoja. Mää sain ettiä omat lahjat ja Maarit yritti väittää, ettei yks paketti oo mulle. Kattoin sitä vaan että hä, taliaivo, mitenniin ei muka oo. Ja se vaan oli että aukase nuo pikkupaketit. Ne on sulle. No joo, olihan ne. Niissä oli kaks rouskistikkua. Ja sitten sain kans semmosen aikatyhmän kumilinnun ja se iso paketti oli paras ja se oli mulle, vaikka Maarit yritti väittää ettei se oo! Varmaan se yritti pimittää saaliin kokonaan itelle. Siinä oli nimittäin pussillinen sikasipsejä! Vähänkö siistii että joulupukki oli tuonu mulle sikasipsejä! Nyt mulla on niitä kaks isoa pussillista paitsi ne sipsit, jotka oon jo syöny!

Oli musta kans kiva nähdä mun kameleita Maaritin iskää ja äiskää ja sitten sieltä löytyi Timokin! Se oli aika yllätys, ku viimeksi Timo löytyi meidän kesälomamatkalta ja sillon me oltiin Ulkomailla! Mutta kaikkein huipuinta oli ku Satu tuli sinne eilen. Mun piti ihan vähän vinkuloida ku oli niiiin kiva nähdä. Sain siltä rapsuja. Ja ehkä kans yhen ronsun. Se jotenki haiskahti musta siltä, että se ois mulle, mutta Maarit väitti ettei se ois. Luultavasti se vaan yrittää omia sen, ku kyllä se varmaan on mulle ku se on ronsu ja haiseeki siltä. Ihan niinku sikasipsupakettikin haisi ihan siltä, että se on mun! Ja se oli!

Eilen me tultiin kotiin ja en melkeen nukkunu koko matkalla, ku Maarit ajo niin hiljaa, että luulin koko ajan, että ollaan tuossa perille! Käytiin kirjottamassa viestejä ihan oudossa paikassa ja ajettiin mun oikeen viestipaikan ohi! Mää en saanu kirjotettua mun pissapostikameleille, että oon nyt tullu pois Kuusamosta ja meen kotiin! Ne luulee että jäin ikuisiksi ajoiksi Kuusamoon! Mutta Maarit sano, että nyt on just hyvä ajella peesissä ni ei me pysähytä. Eikä me pysähyttykkää ennenku vasta kotipuistossa! Jotku mun kamelit oli ollu jouluna kotona ja jotku oli jo tullu aikasemmin takasi kotiin. Jotku ei ehkä oo vielä tullu ollenkaa!

Päivällä mää olin Ymbellä päivähoidossa ja me syötiin ruokaa ja herkkuja. Maarit ei sitten meinaa antaa mulle mitään, mutta mää etin oisko täällä jotaki ja meinasin pölliä suklaata. Mutta Maarit ei antanu. Mää yritän nyt tuijottaa niitä jos ne vaikka liikkuis mun kitaan. Jotaki mää voisin vähän popsia…

Mää näytin mun temppuja Kuusamossa ja kaikki oli ihan ihmeissään, ku mää osaan kieppua ja tip-tappia. Niille nyt ei tartte paljo osata, ku ne oli siitäki ihan ihmeissään, ku mää osaan istua ja antaa tassua, vaikka ne on kyllä ihan lapsellisia juttuja ku mää osasin ne jo vauvana!

Mää kans löysin sieltä metsästä muutaman hyvän kieriskelypaikan ja söin pupun papanoita!

Enpä mää sitten paljo mitään muuta erityistä syönykkää. Ai niin, join mää piimää! Se on hyvää. Kotona saan ihan liian harvoin piimää.