Me käytiin tännään kaks kertaa tottelemiskoulussa. Ekaks oli ihan sikahelppoo. En tehny mitään! Vaan istuin ja sitten makoilin ja sain silti napoja! Yksinkertaista! Ja sain kehuja, ku oon niin rauhallinen, enkä stressaa. Mitä mun nyt ois pitäny stressata?! Maarit laski joitaki pisteitä ja mulla oli vaan tylsää, eikä stressiä! Onneksi väsyttiki vähän. Pisteitten laskeminen tottelemiskoulussa on aika tyhmää hommaa ja ois kannattanu vaan kysyä siltä, joka ne pisteet oli piirtäny, että montako niitä oli!
Olin sitten vähän pettyny ku me lähettiin kotiin. Mutta me tultiin illalla takasi! En melkeen uskaltanu olla yhtä innoissaan, ku aamulla, ku pelkäsin, että taas laskettais pisteitä. Mutta onneksi ei laskettu, ku tehtiin oikeita juttuja. Yritin tehä tosi hienosti, mutta en aina kyllä tajunnu Maaritia.
Mutta kaikkein tärkein ja kammottavin juttu sattui ovella! Se oli ihan hirmeetä! Mun häntä jäi pyöröoven väliin! Ja siihen sattui ihan sikasti kipeää! Ihan hulluna jouduin huutamaan! Kammottavaa! Hirmetys pyöröovi! Ja Maaritki oli ihan liian hidas pelastamaan mut kammottavasta liiskauskärsimyksestä! Ihan liian hidas! Hirmeetä!
Mutta kyllä se sitten helpotti, ku mun häntä pääsi irti.
Aattele jos susta ois tullu töpöhäntä, niinku lampurit ennen oli! Nykysin meille on onneks kasvanu häntä, mut ennen ei kasvanu. Johtuu varmaan siitä et ei niillä ennen ollu niin hyviä nappuloita ni niitten kasvu jäi vähän vajaaks.
Joo! Hirmeetä ois ollu, jos häntä ois menny poikki! Se oli tosi likellä! Mää oon aina miettiny millä ne vanhanaikaset lampurit heiluttaa häntää? Ei ihme että meille kasvoi hännät!