Tyhmä vihulaiskoira ja tyhmät frendit!
Lintulammelle-lenkuralla tuli vastaan yks vihulaiskoira. Sen häntä oli ihan kysymysmerkkinä ja sitten se alko räyhään mulle. Me sukellettiin Maaritin kans sivupolulle, ku meitä ei kiinnostanu sen äyvääminen. Mut sitten mää halusin palata takasi tutkimaan maastoa ja jätin sille vihulaiskoiralle viestin, ettei koiria oo tarkotettu vihulaisiksi ja että turha täällä äkistä, ku on tää munki mettä.
Puistossa ei ollu frendejä. Tyhmät frendit! Mää jouduin vaan leikkimään Maaritin kans hopp-akiliitoa. Se on semmosta, että hypitään semmosen aidankappaleen yli. Jos hyppää, saa napoja ja jos ei hyppää ei saa napoja, mutta saattaa päästä haistelemaan omia tärkeitä juttuja ni se on hyvä kans. Mää yritin tehä hyviä päätöksiä siinä hopp-akiliidossa. Ja teinki. Oon hyvä tekemään hyviä päätöksiä. Mutta mun kaikki frendit on tyhmiä, ku nei tullu puistoon! Eilen niitä oli vaikka kuinka ja joskus aikasemminki. Oon leikkiny tälläviikolla vauvojen kans ja tarkkaillut tilannetta kans aika paljo.
Kotona ei ollu niin tyhmää. Sain ettiä kaikki napot, jotka Maarit oli piilottanu mulle päiväksi. Se unohti kertoo mulle, että niitä on! Mut onneksi mää sain ne nyt! Sitten mää autoin kans Maaritia pizzan tekemisessä. Mää oon tosi hyvä testaamaan juustoja ja sinkkusilppuja. On tulossa hyvistä aineksista se mun pizza. Se on just uunissa lemustumassa.
Jos mä oisin ollu Oulussa ni mä oisin tullu sun kanssa koirapuistoon. Ois voitu leikkiä. Mä en oo ikinä leikkiny kenenkään lampurin kanssa (paitsi tietty Hitti-tätskyn), ku ne pari lampua ketkä täällä asuu ei voi leikkiä ku niitten turkki menee piloille. Muka.
Hyvä että on ees yks järkevä ystävä! Määkään en oo koskaan leikkinu lampureitten kans. En ees Hitti-tätskyn!