On se kumma ku ei saa ees nukkua rauhassa. Nytki olin nukahtanu ihanaan uneen työpöydän alle, ku yhtäkkiä säpsähdin hereille, ku Maarit kiljaisi Helka!
Kuulemma olin päästänyt kamalan rievun. So? Entä sitten. Tartte toisia sen takia herättää. Katku oli kuulemma aivan kammottava ja hirmeä ja hyh-hyh. Jaa. Ketä kiinnostaa?
Sitten Maarit väitti, että lemu johtuu varmaan äkillisestä altistumisesta hirven luille! Ahaa. Paljastuipas! Ihan niinkun Wappu jo uumoilikin, Maarit aikoo pimittää mun Aatulta saaman luun itselleen. Ja nyt se kehittelee joitakin ihme rieputeorioita, että vois väittää, ettei mun pitäis syödä herkkuluita. Pah! sanon minä. Pah!
Maarit on ketku.
Rieput on luonnollisia, niitä tulee jos on tullakseen. Mullekin heti huomautetaan, jos vähän vaan tuhauttaa.
Eikä varmaankaan ole hirvenluun vika se sun rieputtelu, hirvenluu on niin hyvää, ettei se voi aiheuttaa sellasia. Mäkin sain muuten hirvenlihaa, en saanut luita ku lihaa vaan. Ne kans piilotettiin pakkaseen, Äispän yökkäilyn kera. Äispä on niiiin omituinen!
Mä olin siis oikeessa. Maaritilla on selkeesti suunnitelma sun hirvenluitten ryöväämiseks!
Mun mamma on kans kiero ku mikä; se oli ostanu kaupasta ison pussillisen herkkulakuja jotka ihan selkeesti oli tarkotettu lampurinsyötäväks, mut se laitto ne purkkiin ja lipaston päälle. Napsii niitä sieltä eikä ees tarjoo mulle yhtä!
Törkeetä! Ja kauheen epäkohteliasta, ettei anna toisille, ku on itellä herkkuja! Mää antasin kyllä, mutta mun luu on edelleen jossakin kellarissa. Onneksi Maaritkaa ei oo saanu sitä. Oon pitäny sitä silmällä tosi tarkkaan, ettei se pääse salaa livahtamaan kellariin.
Juli, Aatun Tarjaki sano jotaki, että hyh ku lemusi, ku se oli keittäny Aatulle hirven luita ja lihoja pakkaseen! Mutta ihmisillä onki niin huono hajuaisti! Ne ei tajua että hirvet lemuaa herkulle ja mun rievut tuoksuu eikä haise!