Me ajettiin aamulla vieraaseen paikkaan. Luulin ensteks että me mentäis mun koirakouluun, ku me käytiin siellä torstainaki tansseissa, mutta huomasin, että me lähettiinki väärälle moottoritielle! Ja sieltä me päädyttiin ihan oudoille teille, joita en ollu ennen haistanukkaan!
Mut se ei ollu huono se paikka. Siellä oli kulkenu joitaki koiriaki aikasemmin, vaikken tavannu ketään, ja siellä oli jäkäliä ja sammaleita ja kivoja rehuja lemustettavaksi. Ja porukkaa! Mää sain siellä ihan oman lauman ihmisiä! Me hengattiin yhessä vaikka kuinka kauan. Mulla alko välillä olla jo tylsää, ku me hengattiin niin kauan! Ja välillä mää nukahin! Mutta kyllä mää kattoin, että se porukka löytyy ja on kunnolla.
Siellä oli yks semmonen täti. Se oli aika siisti tyyppi. Se päätti kaikista herkuista! Mää yritin saada niitä sen nyrkistä tökkimällä ja nuolemalla, mutta sei antanu. Mut sitten se anto, ku mää istuin ja toljotin sitä. Ois pitäny heti tajuta! Toljottamalla saa Maaritiltaki vaikka mitä. Sitten sieltä löyty kans semmonen keppi, jota koskemalla lensi namia lattialle. Musta oli tosi jees, mutta hirmu rankkaa kyllä kans! Hulluna piti keksiä juttuja, eikä aina vanhat temput kelvannukkaan!
Se koulu on kuulemma ihmisille, eikä koirille, vaikka musta se vaikutti aika paljo koirakoululta. Mää olin kuulemma demokoira ja Maarit oppilas. Ehkä voisin heittää demokoirakeikkaa toistekki, mutta en varmaan koko ajan jaksais demota, ku nyt nukuttaa ihan sikana! En tiiä kyllä oppiko Maarit siellä kovin paljoo mitään temppuja. Ehkä se oppi vähän huitomaan, ku ne harjotteli sitä. Muuten se kyllä vaan istu ja kuunteli ja lärpätti, eikä oppinu mitään.
Hassu ihmiskoulu toi! Ai sä niinku näytit esimerkkii ihmisoppilaille, et miten toljotetaan ja kosketaan kepakkoo? Oppiks ne ihmiset? Saiks neki siltä herkkutädiltä sit herkkuu? Kiva, et ihmisillekki opetetaan jotain tollasta järkevää. Niinku tota kepinkosketusta, josta lentää herkkuu lattialle!!! Huippukeksintö sellanen keppi!! Aatteleppa, sit ku maarit on oppinu kunnolla sen jutskan, nii se voi aina vaan koskee kaikkii keppei teiän kotona ja ulkona ja joka paikassa ja PLIM, niin on herkkuja lattiat täynnä! Opettelispa tuuliki ton!! Tsemppii maaritille kouluun ja sulle demoasiointeihin. Toivoo Osmo
Voiskohan munkin mamma päästä tollaseen kouluun? Sekun on vähän toistaitonen…
Mulla on ollut sellainen keppi, mä tiedän sen. Siinä oli pallo päässä ja sit sai namia kun sitä palloa koski. Aika yksinkertaista. Sit voi olla kans sellaisia lätkiä lattialla joita pitää tassulla lämäyttää, niin saa namia. Mä kerron sulle valmiiksi, jos teille ilmestyy sellaisa lattioille.
Miten ne ihmiset muuten, pysykö ne kaikki kasassa vai menikö joku välillä hukkaan? Mä vaan kun pari kertaa oon ollut sellasen porukan kans mettässä, että aina joku meni mettään ja sitä olis pitänyt lähteä hakemaan, mutta en mää. Mun mielestä vieraat ihmiset saa olla hukassa, jos ne kerran menee mettään ja eksyvät sinne. Äispä ja Ispä vaan on tärkeitä.
Mulla kävi kanssa heti mielessä, että häviskö niitä ihmisiä. Mä kun joudun käymään kerran-pari viikossa metsässä hakemassa niitä ihmisiä pois sieltä. Tyhmiähän ne on kun aina pitää sinne metsään tunkea, vaikkei omaa minkäännäköistä suuntavaistoa!
Wilma ei jaksanut kommentoida tällä kertaa kun töttörö häiritsee ajatuksen kulkua…
-Buster-
Hö! Juli! Mistä nää tiesit! Sinne ilmesty semmonen läpyskä! Tai oikeestaan se oli mun ruokakupin kansi! Mut emmää tajunnu läimiä sitä ollenkaa! Ku mää tökin sitä nenulla. Siitäki tuli herkkuja! Vitsit! Oiskohan tassuläimäyksestä herunu enemmän?
Ei ne ihmiset onneksi mihinkään hävinny eikä hirveesti hajaantunu. Ei ne varmaan uskaltanu, ku ne tiesi että on suvereeni paimenkoira paikalla. Kauheeta jos joutus tommoseen kouluun, jossa ihmiset menee hukkaan!
Osmo, herkkujen ilmaantuminen on kyllä lähinnä mun vastuulla edelleen. Maarit näyttää olevan aika hidas oppimaan mitään… Onneksi mää oon aika kärsimällinen. Luulen kuitenki että me lampurit ollaan viksumpia niin että voi olla, Wappu, niin että herkkujen saannin kannalta on tehokkaampaa, jos nää käyt koulussa. Maarit ei ainakaa ansainnu meille yhtään herkkua koko viikonloppuna. Siis miettikää! Mää ansaitsin sentään satoja!